On kaksi asiaa, joita en muutama vuosi sitten olisi ikimaailmassa yhdistänyt itseeni. Toinen niistä on tummansininen väri ja toinen mummon pelargooniat. Mutta kappas vaan, tänään olen löytänyt itseni pukeutumasta uuteen tummansiniseen tunikaani ja samoilla tulilla myös istuttamasta pelargoonioita oven pieleen. Niin se maailma muuttuu.
Kun näin tämän tummansinisen pilkkutrikoon Eurokankaassa, se veti minua puoleensa niin, etten voinut lähteä kotiin ilman sitä. Ensimmäinen ajatukseni oli ommella siitä Neidille lyhythihainen tunika kesäksi. Jossain vaiheessa tulin kuitenkin itsekkääksi ja halusin omia koko kankaan itselleni. Niinhän siinä sitten kävi, että Ottobren uusimmassa lehdessä ollut Jungle Stripes -mekon kaava ja tämä kangas päättivät muotoutua kevyeksi seilorihenkiseksi tunikaksi minulle, ja vain minulle.
Modasin kaavaa jonkin verran niin, että esimerkiksi pääntielle tuli laskoksia enemmän kuin ohjeessa. Tein myös hihansuihin kuminauharypytysten sijaan pienet resorit. Jouduin myös kaventamaan tunikaa jonkin verran sivuilta.
Malli: Jungle Stripes, Ottobre 3/2012
Koko: 164 cm kavennettuna
Kangas: Eurokankaan pilkkutrikoo
Voin jo melkein tuntea merituulen hiuksissa ja nähdä itseni kiikaroimassa horisonttiin valkoisen purjelaivan kannella. Vain purjehduskengät ja merimieslakki puuttuvat. Valitettavasti kököt kuvat ja kehno malli eivät tee tunikalle oikeutta.
Kuten jo mainitsin, puutarhan puolellakin on tapahtunut paljon. Terroristien raateleman omenapuun tilalle sain ihanan pilvikirsikan ja etupihan kivipihakin sai seurakseen muutamia kääpiokatajia ja mehitähtiä. Ja ah, etuovella kukkivat mummon pelargoonit. Rakastan näitä kukkia. Ne tuovat niin elävästi mieleen mummun ja kesät lapsuudenkodissa.
