Lämmikettä mammalle

Tunnustaudun vilukissaksi. Minulla on aina kylmä, tai vähintään pieni vilutus. Töissä ilmastoidussa toimistossa saan kääriä itseni moneen hartiahuiviin ja juoda litroittain kuumaa teetä, jotta kestän 8 tuntia niskaan puhaltavaa viimaa. Muita moinen ei tunnu haittaavan. Olen diagnosoinut itseni ääreisverenkierron suhteen puutteelliseksi. Vaikka olo muuten olisi lämpöinen, niin sitten sormet ja varpaat ovat kylmästä kohmeiset. Kyseinen ominaisuus asettaa tiettyjä vaatimuksia talvivarustuksen suhteen.

Onnekseni löysin paleleville jaloilleni oivalliset talvisaappaat: Timberlandin Mukluk-popoissa eivät varpaat takuulla jäädy! Sormien lämmikkeeksi toin Lapin työmatkalta ekstralämpimät kinttaat. Muuta lämmikettä olen neulonut lämpöisestä merinovillasta.

Malli: Dropsin kauluri ja myssy
Lanka: Drops Merino Extra fine

Myssy ei pitsineuleen vuoksi sovi kylmimpiin viimoihin, mutta kauluri on ihana. Siihen on mukava kääriytyä töissä ja kotisohvalla. Näitä voisi tehdä useampiakin.

Pienen tytön iloinen mekko

Myönnän, että idea tähän mekkoon on apinoitu Marimekon Kurkistus-mekosta. Olisin halunnut ostaa Neidille sellaisen, mutta koska en löytänyt sitä alesta, päätin nuukuuksissani saumuroida samantyylisen mekon kasaan omin päin. Tietysti improvisoin hieman, jottei aivan kopioinnista voida syyttää ;)

Malli: Idea Marimekolta, kaavoitus oma
Koko: 86
Kankaat: Marimekon mustavalkoinen Muija, värilliset Lasten Metsolasta

Tottakai mekkoon kuuluu myös takatasku, johon on kiva piilotella pieniä salaisuuksia ja salamatkustajia.  

Psst. Jos huomaatte kuvissa tahroja tai ryppyjä, kertoo se vain siitä, että mekkoa on ehditty jo pitää paljon...

Pieni Punahilkka

Tahdoin tehdä takin. Sellaisen siistin ja kauppareissuilla käytettävän. Sellaisen, joka olisi helppo ottaa pois jos autossa tulee liian lämmin. Sopivan kankaan olin löytänyt jo vuosi sitten käydessäni UFF:lla. Kyseinen tekstiili on palvellut verhona joskus 70-luvulla, mutta alitajuisesti näin sen sopivan täydellisesti pienen tytön hienostelutakkikankaaksi. Ja totta tosiaan, verhosta ommeltu takki on ihanasti slaavilaisvaikutteinen.

Kangasta leikatessani en juuri miettinyt kuvioiden kohdistuksia. Ne kuitenkin osuivat kohdilleen just eikä melkein. Onneksi niin, sillä olisihan se ollut vallan hölmön näköistä jos kuviot olisivat vaellelleet takissa miten sattuu. Vuorena takissa on vanua, polarfleeceä ja vuorisatiinia. Kivasti sain tähän upotettua kaapin perällä lojuneita fleecepalasia. Ei yhtään haittaa, vaikka jokainen takin osa on ommeltu erivärisellä fleecellä; eivät ikinä vuoren ja ulkokerroksen välistä näy kenellekään. Ennen satiinivuoren yhdistämistä tikkasin uloimman ja välikerroksen muutamilla poikittaisilla ompeleilla. Siitä tulee takkiin kivan muhkea vaikutelma.

Malli: Ottobren (6/2011) Tinttiina
Kankaat: UFF:n verholöytö, vuori, vanu ja fleece Eurokankaasta, resori Metsolasta
Koko: 86
Modausta: ompelin huppuun, kädenteille ja helmaan punaista resoria. Vuorin ompelin helmaan asti.

Nyt meillä on kiva takki kaupungille. Asusteeksi pitäisi löytää punainen lakki, jotta Pieni Punahilkka -vaikutelma olisi taattu.

Asusteita lumileikkeihin

Loppiaisena täällä satoi isoja, pehmeitä lumihiutaleita. Kävimme tyttöjen kanssa ihailemassa niitä pienellä pulkkaretkellä. Ulkoiluun sopivat hyvin ihan uudet Muru-neuloksesta ommellut pipot.

Nalle sai lumipesun.

Huomatkaa koiran kärsivä ilme, kun sitä on pyydetty olemaan hetki paikallaan :)

Olen ihastunut tähän Murun Kittykitty-neulokseen, enkä pelkästään siitä syystä, että kyseessä on luomu-neulos. Myös kuosi on tosi söpö, vaikken myönnäkään olevani mikään kissa-ihminen. Neiti Näpsäkälle on tästä neuloksesta syntynyt aikoinaan myös maailman söpöin liivihame. Kangasta oli vielä sen verran jäljellä, että sain siitä surautettua molemmille pipot. Ohje tähän helppoon malliin löytyy Pikku Piltin blogista.

Tykkään tosi paljon tästä mallista. Kuosin suhteen minun oli vain päästävä eroon siitä pienestä äänestä pään sisällä, joka toisteli "voiko aikuinen ihminen pitää kaupungilla tällaista pipoa?" Lopulta vastasin sille, että ihan hyvin voi.

Kaulassa minulla on tuubihuivi, josta jo aiemmin hieman mainitsinkin. Huivi syntyi joululomalla parissa illassa Dropsin uutuuslangasta, Andes. Mallina tässä on ihana Madelinetoshin Honey cowl. Lanka on paljon paksumpaa kuin ohjeessa, mikä ei todellakaan tee oikeutta ihanalle pintakuviolle. Tavoitteena onkin neuloa uusi huivi hieman ohuemmalla langalla. Toivoisin saavani käsiini Madelinetoshin Tosh DK lankaa, tuossa ihanassa grasshopper-sävyssä.

 Loppiaisena keräilin perinteen mukaisesti osan joulukoristeista pois. Jätin kuitenkin jäljelle ulkovalot ja muutamia sisävalojakin, sillä kaamosaikaahan tässä vielä elellään. Nämä sydämet oli myös pakko jättää ulko-ovelle sekä olohuoneen parioviaukkoon. En vain raaskinut vielä luopua ihan kaikesta ja eiväthän nämä nyt niin jouluisia ole, vai mitä luulette. Nämä syntyivät viime jouluksi erään sisustusliikkeen inspiroimana. Tarvitaan vain muutamia kivoja kankaita, käsin piirretty sydänkaava ja sisälle hieman vanua. Mikä estää tekemästä samanlaisia vaikka pirteistä kevätkankaista.

Lämpimiä unia

Neiti Näpsäkän yöuniin kuuluu erottamattomana osana unipussi eli tutummin vaan "pussi". Ilman sitä uni ei meinaa tulla millään ja jos tulee, niin nukkuminen on rauhatonta pyöriskelyä. Ensimmäiseen "pussiin" tutustuttiin siinä vaiheessa, kun Neiti oli kasvanut pienimmästä vauvavaiheesta, eikä enää pysynyt peitosta käärityn kapalon sisällä. Kun tuo pussi jäi pieneksi, ompelin uuden, ja taas uuden ja nyt sitten tämän.

Kaavan pussiin olen piirtänyt käyttäen apuna Grobagin pussia ja lisännyt siihen vain vähän pituutta. Pussin uloin kerros on ihanan pehmeää flanellia Sampsukasta, sisäkerroksena polarfleeceä Eurokankaasta. Vasemmalla puolella on pukemista auttava pitkä vetoketju ja olkaimissa nepparit. On lämmin ja pehmeä.

Oletan tämän pussin jäävän Neidin viimeiseksi, sillä vanha pinnasänky alkaa pikkuhiljaa jäämään pieneksi. Edessä on siis jännittävä ison tytön sänkyyn siirtyminen, mutta sitä ennen tämä äiti haluaa pitää vauvansa unipussissa. Ihan jo pehmentääkseen niitä potkuja, joita aamuöisin isin ja äidin välissä nukkuva Neiti suuntaa suoraan vieressä nukkuvien naamaan.

Mietteitä vuoden vaihtuessa

Oho, vuosi vaihtui vähän niin kuin huomaamatta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän  huomaan innostuvani valvomisesta ja raketeista. Toki oli hauskaa ihmetellä pauketta Neiti Näpsäkän kanssa, mutta kun pieni painui peiton alle hieman ennen kymmentä, olisin myös itse halunnut tehdä samoin. Vuoden vaihtuminen jopa hieman ahdistaa tällä hetkellä. Olisin vain  halunnut jäädä näihin laiskoihin lomapäiviin ja jatkaa ajattelematta kevään kiirettä ja työstressiä. Mieluiten vain uppoutuisin sohvannurkkaan ja hekumoisin näillä uusilla lankaostoksillani.

Ennen joulua löysin itselleni yhdenlaisen keitaan. Olin ollut työmatkalla Kemissä. Oli juuri lounastettu asiakkaan kanssa, esitetty pätevää ja annettu itsestä vähintäänkin 110 prosenttia. Kotimatkalla alkoi väsyttää hirmuisesti; tiedättehän, että täysi maha ja autolla ajo eivät sovi yhtään yhteen. Silmäluomien lupsuessa yhä enemmän, kurvasin seuraavan pienen kahvilan pihaan. Mutta se ei ollutkaan mikään tavallinen kahvila. Se oli lankahamsterin unelmakahvila, Böök. Siellä sain pumpattua itseeni aimoannoksen virtaa ja loppumatka sujui leppoisasti unelmoiden hankkimistani langoista ja uusista projekteista. Suosittelen Böökiä kaikille sillä suunnalla liikkuville. Palvelukin oli supermukavaa.

Noista kuvan langoista Andes on jo muotoutunut mahdottoman muhkeaksi ja söpöksi tuubihuiviksi. Nepalista haaveilen itselleni palmikkoslipoveria, Alpacasta syntyy Neidille lämpöiset villasukat ja -lapaset, Delight muotoutuu pitsisukiksi äidille. 

Sukista puheenollen, neuloin pikkusiskolle yhdeksi joululahjaksi uudet polvisukat. Aiemmat sukat oli jo kuulemma käytetty loppuun, joten tarve uusille lämmikkeille oli kova. Haaparannassa käydessäni olin ostanut marketista paksuhkoa villalankaa (olen hukannut vyötteen, joten tarkempia speksejä ei valitettavasti ole), joka väriensä puolesta sopi pikkusiskolle kuin nenä päähän. Pikkusisko on minua paljon hentoisempi, joten kuvissa sukat näyttävät tosi pinkeiltä ja venyneiltä. Jestas, miten paksut pohkeet minulla onkaan....

Joulun aikaan pohdiskelin, miten hauskaa onkaan ollut syntyä käsityöläisperheeseen. Käsillä tekeminen ja luovuus on meillä ollut aina itsestään selvää ja itseään on saanut toteuttaa mitä erinäisimmin keinoin. Seppänä toimivalta isältäni sain joululahjaksi toivomani pihalyhdyn. Nyt se valaisee ihanasti pihan pimeintä nurkkaa ja muistuttaa lapsuudenkodista. 

Pikkuveli on puu- ja metallialojen ammattilainen ja oli yllättäen askarrellut meille joululahjaksi takorautaisen viinipullotelineen. Siitä tuli ihan superhieno, joten toivottavasti saan siitäkin joskus kuvan tänne. Olin jo pitkään toivonut itselleni uusia villasukkia (suutarin lapsella ei ole kenkiä, vai miten se menikään) ja ihana äitiliini oli neulonut minulle niitä usean parin. Hopeasepäksi opiskeleva pikkusiskoni puolestaan kertoi työstävänsä minulle syntymäpäivälahjaksi itsesuunnittelemaansa korua. Sisko on muuten jo valmiiksi sekä vaatetusartesaani että valokuvaaja, joten hänessä oikein tiivistyy tämä meidän perheen käsillä tekemisen vimma. Oikein odotan, onko Neiti Näpsäkkä perinyt tämä piirteen vai kallistuuko hän enemmän isänsä urheiluhulluuden puolelle :)