Rimpsua tonttutytölle

Tässä joulun alla muistui mieleeni, että kangasvarastoni kätköissä majaili viime vuonna Metsolasta ostamani ihanainen piparijoustofrotee. Ihastuksissani esittelin sitä Neidille, ja voi kun olisitte nähneet toisen ilmeen. Toinen kulmakarva koholla ja katse viestitti selvää ylenkatsetta tyyliin "et voi olla tosissasi". Äidin oli otettava kovat keinot käyttöön. Runsain sanankääntein ja superlatiivein kuvailin Neidille millainen kaunis ja ihastuttava tanssimekko kankaasta valmistuisi. Ja viimeiseksi taikasanat, "joulupukkikin tykkäisi". 

Neiti on nykyään todella tarkka vaatteistaan. Kaikissa, mitä hän kelpuuttaa päälleen, täytyy olla pitkä helma ja jokin "juttu". Näiden kriteerien vuoksi mm. Marimekolta ostamani suloinen tunikatuliainen on jäänyt täysin käyttämättä. Nykyisin olenkin hyvin varovainen ostaessani tai ommellessani Neidille yhtään mitään päällepantavaa. Parasta on saada hyväksyntä heti alkumetreillä eli vaaterekillä, kirpparipöydässä tai kangaslaatikolla. Onneksi tästä piparimekosta tuli alkuvaikeuksien jälkeen selvä suosikki.

Malli: Green Butterfly, Ottobre 1/2012
Koko: 98
Kangas: Piparijoustofrotee Lasten Metsolasta
Modaukset: Hihat pitkinä ja resorilla

Nyt meillä on kiva ja jouluinen mekko jouluaattoa ja joulupukin odottelua varten.

Puuh.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Nyt se olis tikkausta vaille valmis. Koko tulee olemaan 

noin 160 x 160 cm.

 

Hitaasti, mutta varmasti...

 ...edistyy tämä oma versioni Ruby strings -tilkkutäkistä.

Kyllä se ihan varmasti valmistuu, vaikka mieskin käy vähän väliä huomauttelemassa puuttuvien tilkkujen määrästä. Ja siitä tulee ihana, vaikka värimaailma onkin jotain aivan muuta, kuin sitä pinkkiä ja limeä, jota olen tottunut käyttämään.

Jatkoa seuraa, toivottavasti.

Aurinko!

Heippa vaan pitkästä aikaa! Lomaltapaluu on ollut tänä vuonna hankalampaa kuin yleensä, sillä kesäkelit saapuivat näille leveysasteille vasta ensimmäisenä työpäivänäni (tottakai). Niinpä ulkosalla on tullut vietettyä tavallista enemmän aikaa ja kaikki muu (kotityöt, käsityöt, yhteydenpito sukulaisiin) on jäänyt vähemmälle. Huomasin mm. että olen kirjautunut henkilökohtaiseen sähköpostiini viimeksi elokuun alkupäivinä! Mutta mitä siitä, rakastan tällaisia lämpimiä alkusyksyn päiviä, vaikken ikinä osaakaan pukeutua oikein vallitsevan säätilan mukaan. Aamut ovat kylmiä, mutta keskipäivällä aurinko lämmittää jo niin, että ennen töihinlähtöä puettu villapaita ja takki ovatkin aivan liikaa.

Ajattelin esitellä nyt kesälomalla surautetut Bambi-tunikat. Ostin tätä Metsolan keltaista Bambi-trikoota aluksi vain Neidin tunikaa varten, mutta sitten minuun iski kamala kateus: Minäkin halusin samanlaisen. Niinpä ostoskoriin hieman suurempi määrä pirteää trikoota ja ompelupuuhiin. Neidin tunikaan sovelsin Ottobren paitakaavaa ja omaani Caorann-blogin innoittamana Suuren Käsityö-lehden mammapaitakaavaa. Kivoja tuli molemmista. Nyt voimmekin Neidin kanssa loistaa kilpaa auringon kanssa.

Kaavat: SK 2/2011 ja Ottobren Toy Dog 6/2011
Kangas: Metsolan Bambi, noin 1,5 m
Koot: S ja 92

Nyt on vielä pakko esitellä Päivityksiä-blogista voittamani ihana virkattu kori. Palkinto on ihana, mutta vielä merkityksellisempää on, että se on ensimmäinen voittamani palkinto niinku ikinä. Kori on väritykseltään ihan napakymppi ja Neiti varasikin sen välittömästi itselleen. Nyt kopassa majailee Neidin käsinukkekokoelma. Kiitokset jälleen kerran ihanasta arpajaispalkinnosta!

Helmat hulmuamaan

Kun bongasin tämän ihanan punavalkoisen leppispuuvillan Urban Zoologien valikoimasta, tiesin heti, että siitä syntyisi Neidille kesämekko liehuvin helmoin. Ottobren Kokeshi Doll -mekon kaava tuntui sopivan siihen tarkoitukseen oikein hyvin.

Mekon malli on tosi leveä, mutta valkoinen satiininauha vyötäröllä kokoaa liehuvat helmat söpösti ja näin mekko sopii myös juhlavimpiin tilaisuuksiin. Allehan voi pukea vaikka valkoisen pitsihameen. Koko on myös niin reilu, että tämä saattaa sopia Neidille vielä ensi kesänä tunikana. 

Malli: Kokeshi Doll, Ottobre 3/2012
Koko: 92
Kangas: Ladybugs, Urban Zoologie by Ann Kelle for Robert Kaufman, Fabric Shoppesta

 

Tilkkupussin jämistä syntyi Neidille myös tällainen kevyt rimpsuhelmahame Aenon Easy Peasy -hameen ohjeella. Hameen tutorial on tosi hyvä; vain hieman poikkesin ohjeesta kaventamalla hameen  yläkappaletta Neidille sopivaksi. Näitä voisi huristella kesäksi useampiakin.

Jokohan tämä koivun kukinta olisi pian ohi? Olen todella allerginen niin koivun, lepän kuin kaikkien muidenkin puiden siitepölylle ja tämä kevät on ollut minulle  t o d e l l a  hankala. Ulkosalla olisi ihana viettää aikaa tuoksutellen kevään uusia tuoksuja, mutta sen jälkeen olenkin ihan petipotilas. Tämän päivän olen pääasiasssa nukkunut allergialääkkeiden väsyttävän vaikutuksen vuoksi ja silmäni ovat muurautuneet lähes umpeen eilisen metsälenkin jäljiltä. En haluaisi valittaa, muttaku...

Murua Muruselle

Tämä mekkonen on lojunut kaapin perällä puolivalmiina varmasti puolen vuoden ajan. Mikä lie kevätpörriäinen saanut minut täyteen ompeluinnostusta, sillä sain tämän vihdoin viimeisteltyä. Ja aikaahan tähän meni hurjat 10 minuuttia. Kummasti vaan nämä keskenjääneet projektit tuntuvat niin ylivoimaisilta. Kunhan vain saa itseään niskasta kiinni,  viimeistely on usein lastenleikkiä.

Nämä Muru-neulokset ovat kyllä mun lemppareita. Nämä saavat multa suuresti plussaa materiaalin luomu-statuksesta. Huomasitteko, että kauppaan on tullut uusi ihana Leo-neulos? Luulen, että minun on hankittava sitä jossain vaiheessa.

Malli: oma liivimekon peruskaava, muistaakseni vapaalla kädellä saksittu
Koko: 92
Kangas: Murun *vink*, vuorena oma vanha t-paita

Seiloriromantiikkaa

On kaksi asiaa, joita en muutama vuosi sitten olisi ikimaailmassa yhdistänyt itseeni. Toinen niistä on tummansininen väri ja toinen mummon pelargooniat. Mutta kappas vaan, tänään olen löytänyt itseni pukeutumasta uuteen tummansiniseen tunikaani ja samoilla tulilla myös istuttamasta pelargoonioita oven pieleen. Niin se maailma muuttuu.

Kun näin tämän tummansinisen pilkkutrikoon Eurokankaassa, se veti minua puoleensa niin, etten voinut lähteä kotiin ilman sitä. Ensimmäinen ajatukseni oli ommella siitä Neidille lyhythihainen tunika kesäksi. Jossain vaiheessa tulin kuitenkin itsekkääksi ja halusin omia koko kankaan itselleni. Niinhän siinä sitten kävi, että Ottobren uusimmassa lehdessä ollut Jungle Stripes -mekon kaava ja tämä kangas päättivät muotoutua kevyeksi seilorihenkiseksi tunikaksi minulle, ja vain minulle. 

Modasin kaavaa jonkin verran niin, että esimerkiksi pääntielle tuli laskoksia enemmän kuin ohjeessa. Tein myös hihansuihin kuminauharypytysten sijaan pienet resorit. Jouduin myös kaventamaan tunikaa jonkin verran sivuilta.

Malli: Jungle Stripes, Ottobre 3/2012
Koko: 164 cm kavennettuna
Kangas: Eurokankaan pilkkutrikoo

Voin jo melkein tuntea merituulen hiuksissa ja nähdä itseni kiikaroimassa horisonttiin valkoisen purjelaivan kannella. Vain purjehduskengät ja merimieslakki puuttuvat. Valitettavasti kököt kuvat ja kehno malli eivät tee tunikalle oikeutta.

Kuten jo mainitsin, puutarhan puolellakin on tapahtunut paljon. Terroristien raateleman omenapuun tilalle sain ihanan pilvikirsikan ja etupihan kivipihakin sai seurakseen muutamia kääpiokatajia ja mehitähtiä. Ja ah, etuovella kukkivat mummon pelargoonit. Rakastan näitä kukkia. Ne tuovat niin elävästi mieleen mummun ja kesät lapsuudenkodissa.

Roskisdyykkari tässä moi!

Joskus sitä vain sattuu olemaan onnenpäivä. Sellainen sattui omalle kohdalle viikonloppuna. Olin viemässä tapani mukaan roskapussia taloyhtiömme roskakatokseen, kun energiajäteen keräysastiassa silmiini osui jotain kiinnostavaa. Siellä roskien joukossa, aivan hylättyinä, lojuivat nämä upeat kranssipohjat. Tiedän, että jouluun on vielä aikaa, mutta en voinut antaa näiden löytöjen kulkeutua polttolaitokselle. Varsinkaan, kun muistin miten epätoivoisena yritin viime talvena löytää kohtuuhintaisia ja sopivia kransseja kotimme ovelle.

Pienemmän kranssin uskoisin maalaavani huurteisen valkoiseksi. Suurempi saa jäädä tuollaiseksi, mutta se koristellaan kauniilla joulunauhalla ja  jollain muulla sopivalla härpäkkeellä. Tässä vaiheessa tulee hieman häiriintynyt olo; kaivella nyt roskista rempallaan olevia joulukransseja keskellä kauneinta kevättä. Silti ihmettelen suuresti, miten joku on raaskinut heittää tällaiset täysin käyttökelpoiset ja pienellä tuunauksella helposti kaunistettavat kranssit kaatopaikalle.

Olen minä tehnyt  muutakin kuin vain dyykannut. Ompelukone on surissut viime päivinä ahkerasti, mutta ne aikaansaannokset esittelen hieman myöhemmin. Tässä muutama kuva Neidin uusista kevätpipoista. Sydänpipo ommeltiin alunperin Racoonin sydäntakin pariksi, mutta se sopii kivasti myös Po.P:n pinkin välikausipuvun kaveriksi.

Marimekon pallotrikoosta ommeltu neliöpipo tehtiin Espanjan matkaa varten. Sitä on pidetty ahkerasti myös kotisuomessa ilmojen lämmettyä. 

Seuraavaksi jotain ihan vain mulle :)

Äidiltä tyttärelle

Minusta on hauskaa hyödyntää ompeluksissa kierrätettyjä materiaaleja. Tämä tarkoittaa sitä, että usein omat vanhat t-paidat päätyvät materiaaliksi Neidin vaatteisiin. Yleensä olen käyttänyt kierrätysmateriaaleja mekkojen ja huppareiden vuorina, niin sanotusti katseilta piilossa. Tämän paidan kohdalla kuitenkin tiesin, että se vaatisi vain hieman pienentelyä sieltä täältä.

Kyseisen t-paidan olen ostanut noin 8 vuotta sitten Bangkokista, Khao San Roadin yömarkkinoilta. Pidin paidasta kovasti, mutta en mahdu siihen enää se on kutistunut pesussa. Saksin paidan kaikki saumat auki ja pienensin jokaista sieltä täältä ja lopulta saumuroin uudelleen kasaan. Ja kas, paidasta tuli oikein sopiva ja Neidillekin mieluinen. Näyttää kivalta leggareiden ja kesäsandaalien kanssa. 

Olen turhaan vierastanut mustaa väriä Neidin vaatteissa. Kirkkaiden asusteiden kanssa mustakin sopii pienille.

Melkein...

 Tikkaukset ja kantit vain puuttuvat. Olen jo nyt supertyytyväinen :)

Siitä se ajatus sitten lähti....

Useissa seuraamissani blogeissa on jo pitkään valmistauduttu tulevaan kesään. Itse puolestani olen elänyt jo ensi talvea; miettinyt talviasusteita ja ostanut jopa uuden toppahaalarin ensi talveksi, kun sopiva sattui löytymään Metsolan alesta. Kesävaatteiden suhteen minulle tuli kiire vasta, kun tajusin, ettei Neidillä ole mitään sopivaa vaatetta huhtikuun Barcelonan matkaa varten. Säätiedotukset näyttävä Espanjaan jo tällä hetkellä + 15-20 asteen lämpötilaa, joten ihan villavaatteissa sinne ei kannata lähteä...

Olen aivan ihastunut tähän Metsolasta saatavaan pilkulliseen puuvillapopliiniin. Kun sitten löysin söpön kesätopin kaavan Etsystä, oli kangasvalinta jo selvillä. Yhdistin toppiin Neidin lempivärit, limenvihreän ja räiskyvän pinkin, ja lopputuloksesta tuli melkoisen herkullinen. 

Malli: Flower top, Dans la Lune, omin pienin muutoksin
Kangas: Puuvillapopliini Lasten Metsolasta
Koko: noin 90

Ja kuten sanonta kuuluu, siitä se ajatus sitten lähti. Topin värit ovat niin herkulliset, että päätin ommella Neidille päiväpeitteen käyttäen siinä samoja kankaita. Pari tähtiblokkia ovat jo valmiina, vielä "muutama" puuttuu. Toivottavasti saan peitteen valmiiksi siihen mennessä, kun Neiti muuttaa pinnasängystä isojen tyttöjen sänkyyn. Tuota sänkyä on etsitty kissojen ja koirien kanssa vähän joka paikasta, mutta sopivaa ja äidille mieluisaa ei tunnu löytyvän mistään.Vinkkejä otetaan siis mielellään vastaan :)

Tähtiblokin malli on kurkattu täältä.

Lötkölauantai

Mitä tytöt tekevät lauantaina, kun perheen mies on pelimatkalla? No lötköttävät tietenkin! Aamulla nukuttiin pitkään ja hassuteltiin. Uudessä yöpuvussa ja äidin pipossa oli hauska hyppiä sohvalla ja supista tyttöjen juttuja.

Malli: yöpaita Toy Dog (Ottobre 6/2011), yöhousut Little Houses (Ottobre 1/2012)
Kangas: luonnonvalkoinen trikoo Eurokankaasta, housujen pepussa palanen Nalle Puh-trikoota äidin vanhasta yöpaidasta, resori aitoa 80-luvun retroa

Leikkasin hihat 3/4-mittaisina, mikä sopii meidän kuumakallelle paremmin. Painoin paitaan unisen pöllökuvan Sinooperista ostetun sapluunan ja utuisan roosan värisen VersaColorin avulla. On mieluinen, niin kuin kaikki pöllöaiheiset jutut tällä hetkellä.

Täydellisen pipon metsästystä

Tykkään pipoista. Minulle onkin kertynyt niitä vaikka minkälaisia; mummomyssyjä, urheilupipoja, läpällisiä hiihtomyssyjä, isoja, lörpöttäviä, ommeltuja, neulottuja, virkattuja. Valinnanvaraa siis olisi, mutta silti pidän aina vain niitä samoja, joihin olen joskus tykästynyt. Täten olenkin päättänyt aloittaa täydellisen pipon metsästyksen. Tavoitteenani on löytää tai kehittää kaava tai ohje, jolla takuuvarmasti saan aina omaan päähän istuvan pipon tai myssyn. Tiedän jo, että sen tulee olla melko löysä, mutta silti istua päähän niin, ettei koko ajan tarvitse miettiä, tippuuko se kovemmassa menossa. 

Vuosi sitten ostin Lasten Metsolasta froteemyssyn, joka oli kokoa 5-6 v. Minun päähäni se istui kuitenkin täydellisesti, joten sitä on tullut pidettyä paljon ja sen myssystä näkeekin. Koska pidän mallista kovasti, päätin tehdä ensimmäisen version "täydellisestä piposta" tuolla mallilla. Samaa Pikku Piltinkin blogista löytyvää ohjetta olen kokeillut jo aiemmin KittyKitty-pipoon. 

Materiaaliksi valikoitui RosaMatildalta tilattua mustaa luomutrikoota. Valmiiseen pipoon tuputtelin Sinooperista hankitun sapluunan ja kirpparilta löytyneen kimallevärin avulla hauskan pöllön. Mielestäni lopputulos on oikein hauska, vaikka onnistuinkin sotkemaan väriä vähän sapluunan ulkopuolellekin (läntti näkyy kuvissa). Pipo on kuitenkin niin mieluisa, että se unohtui valokuvaussession jälkeen päähän.

Olen yrittänyt pienentää kangasvarastoani ompelemalla pienimmistä tilkuista tällaisia vauvapipoja. Lähipiiriin onkin syntymässä lähiaikoina useita pikkuisia, joten pipoille on tiedossa jo uudet omistajat. 

Upsis muisti minua ihanalla tunnustuksella. Kiitos :) Tunnustuksen mukana tuli myös tehtävä:  

"Tunnustukseen kuuluu että tunnustuksen saajan pitää kiittää tunnustuksen antajaa ja jakaa se kahdeksaan (8) muuhun blogiin, ilmoittaa siitä heille sekä jakaa kaikkien kanssa kahdeksan (8) tunnustusta itsestään"

Kokeillaan :)
1. Olen tällä hetkellä herkkulakossa, mutta mietin alituiseen pakastimessa odottavia korvapuusteja.
2. Tasapainoilen jatkuvasti äiti-minän ja ura-minän kanssa. Nautin suuresti työelämän haasteista, mutta samaan aikaan haluaisin vain olla kotona Neidin kanssa ja paistaa pullaa.
3. Myönnän potevani jatkuvaa huonoa omaatuntoa Luna-koiran takia. Työpäivän ja kotiaskareiden jälkeen ei koiravauvalle jää enää yhtä paljon laatuaikaa kuin ennen.
4. Olen nykyisin hirvittävän laiska kotitöissä. Ennen pidin tiukasti kiinni jokaviikkoisesta siivouspäivästä, nykyisin en tahdo saada aikaan yksinkertaisimpiakaan ylläpitosiivouksia.
5. Tunnustan, että tahdon delegoida kotimme siivouksen ammattilaiselle. Suunnitelmia tämän eteen on jo tehty.
6. En ole lukenut kaunokirjallisuutta aikoihin. Viimeisin kirja, jonka ehdin kesälomalla lukemaan, oli äidin kirjahyllystä löytynyt Anni Polvan "Vihellä minulle Viki". Laatudraamaa todellakin.
7. Itsekurini on viime aikoina löystynyt huolestuttavan paljon. Annan itselleni luvan herkutella lähes milloin vain ja se ikävä kyllä näkyy.
8. Aion nyt mennä sinne pakastimelle.

9. Tämä tunnustus kuuluisi niin monelle ihanalle blogille, etten jaksa miettiä tätä tällä hetkellä. Suuntaan sen sijaan herättämään pientä flunssapotilasta, jotta saan seuraa iltapäiväteelle.

Pienen tytön iloinen mekko

Myönnän, että idea tähän mekkoon on apinoitu Marimekon Kurkistus-mekosta. Olisin halunnut ostaa Neidille sellaisen, mutta koska en löytänyt sitä alesta, päätin nuukuuksissani saumuroida samantyylisen mekon kasaan omin päin. Tietysti improvisoin hieman, jottei aivan kopioinnista voida syyttää ;)

Malli: Idea Marimekolta, kaavoitus oma
Koko: 86
Kankaat: Marimekon mustavalkoinen Muija, värilliset Lasten Metsolasta

Tottakai mekkoon kuuluu myös takatasku, johon on kiva piilotella pieniä salaisuuksia ja salamatkustajia.  

Psst. Jos huomaatte kuvissa tahroja tai ryppyjä, kertoo se vain siitä, että mekkoa on ehditty jo pitää paljon...

Pieni Punahilkka

Tahdoin tehdä takin. Sellaisen siistin ja kauppareissuilla käytettävän. Sellaisen, joka olisi helppo ottaa pois jos autossa tulee liian lämmin. Sopivan kankaan olin löytänyt jo vuosi sitten käydessäni UFF:lla. Kyseinen tekstiili on palvellut verhona joskus 70-luvulla, mutta alitajuisesti näin sen sopivan täydellisesti pienen tytön hienostelutakkikankaaksi. Ja totta tosiaan, verhosta ommeltu takki on ihanasti slaavilaisvaikutteinen.

Kangasta leikatessani en juuri miettinyt kuvioiden kohdistuksia. Ne kuitenkin osuivat kohdilleen just eikä melkein. Onneksi niin, sillä olisihan se ollut vallan hölmön näköistä jos kuviot olisivat vaellelleet takissa miten sattuu. Vuorena takissa on vanua, polarfleeceä ja vuorisatiinia. Kivasti sain tähän upotettua kaapin perällä lojuneita fleecepalasia. Ei yhtään haittaa, vaikka jokainen takin osa on ommeltu erivärisellä fleecellä; eivät ikinä vuoren ja ulkokerroksen välistä näy kenellekään. Ennen satiinivuoren yhdistämistä tikkasin uloimman ja välikerroksen muutamilla poikittaisilla ompeleilla. Siitä tulee takkiin kivan muhkea vaikutelma.

Malli: Ottobren (6/2011) Tinttiina
Kankaat: UFF:n verholöytö, vuori, vanu ja fleece Eurokankaasta, resori Metsolasta
Koko: 86
Modausta: ompelin huppuun, kädenteille ja helmaan punaista resoria. Vuorin ompelin helmaan asti.

Nyt meillä on kiva takki kaupungille. Asusteeksi pitäisi löytää punainen lakki, jotta Pieni Punahilkka -vaikutelma olisi taattu.

Asusteita lumileikkeihin

Loppiaisena täällä satoi isoja, pehmeitä lumihiutaleita. Kävimme tyttöjen kanssa ihailemassa niitä pienellä pulkkaretkellä. Ulkoiluun sopivat hyvin ihan uudet Muru-neuloksesta ommellut pipot.

Nalle sai lumipesun.

Huomatkaa koiran kärsivä ilme, kun sitä on pyydetty olemaan hetki paikallaan :)

Olen ihastunut tähän Murun Kittykitty-neulokseen, enkä pelkästään siitä syystä, että kyseessä on luomu-neulos. Myös kuosi on tosi söpö, vaikken myönnäkään olevani mikään kissa-ihminen. Neiti Näpsäkälle on tästä neuloksesta syntynyt aikoinaan myös maailman söpöin liivihame. Kangasta oli vielä sen verran jäljellä, että sain siitä surautettua molemmille pipot. Ohje tähän helppoon malliin löytyy Pikku Piltin blogista.

Tykkään tosi paljon tästä mallista. Kuosin suhteen minun oli vain päästävä eroon siitä pienestä äänestä pään sisällä, joka toisteli "voiko aikuinen ihminen pitää kaupungilla tällaista pipoa?" Lopulta vastasin sille, että ihan hyvin voi.

Kaulassa minulla on tuubihuivi, josta jo aiemmin hieman mainitsinkin. Huivi syntyi joululomalla parissa illassa Dropsin uutuuslangasta, Andes. Mallina tässä on ihana Madelinetoshin Honey cowl. Lanka on paljon paksumpaa kuin ohjeessa, mikä ei todellakaan tee oikeutta ihanalle pintakuviolle. Tavoitteena onkin neuloa uusi huivi hieman ohuemmalla langalla. Toivoisin saavani käsiini Madelinetoshin Tosh DK lankaa, tuossa ihanassa grasshopper-sävyssä.

 Loppiaisena keräilin perinteen mukaisesti osan joulukoristeista pois. Jätin kuitenkin jäljelle ulkovalot ja muutamia sisävalojakin, sillä kaamosaikaahan tässä vielä elellään. Nämä sydämet oli myös pakko jättää ulko-ovelle sekä olohuoneen parioviaukkoon. En vain raaskinut vielä luopua ihan kaikesta ja eiväthän nämä nyt niin jouluisia ole, vai mitä luulette. Nämä syntyivät viime jouluksi erään sisustusliikkeen inspiroimana. Tarvitaan vain muutamia kivoja kankaita, käsin piirretty sydänkaava ja sisälle hieman vanua. Mikä estää tekemästä samanlaisia vaikka pirteistä kevätkankaista.