Siitä se ajatus sitten lähti....

Useissa seuraamissani blogeissa on jo pitkään valmistauduttu tulevaan kesään. Itse puolestani olen elänyt jo ensi talvea; miettinyt talviasusteita ja ostanut jopa uuden toppahaalarin ensi talveksi, kun sopiva sattui löytymään Metsolan alesta. Kesävaatteiden suhteen minulle tuli kiire vasta, kun tajusin, ettei Neidillä ole mitään sopivaa vaatetta huhtikuun Barcelonan matkaa varten. Säätiedotukset näyttävä Espanjaan jo tällä hetkellä + 15-20 asteen lämpötilaa, joten ihan villavaatteissa sinne ei kannata lähteä...

Olen aivan ihastunut tähän Metsolasta saatavaan pilkulliseen puuvillapopliiniin. Kun sitten löysin söpön kesätopin kaavan Etsystä, oli kangasvalinta jo selvillä. Yhdistin toppiin Neidin lempivärit, limenvihreän ja räiskyvän pinkin, ja lopputuloksesta tuli melkoisen herkullinen. 

Malli: Flower top, Dans la Lune, omin pienin muutoksin
Kangas: Puuvillapopliini Lasten Metsolasta
Koko: noin 90

Ja kuten sanonta kuuluu, siitä se ajatus sitten lähti. Topin värit ovat niin herkulliset, että päätin ommella Neidille päiväpeitteen käyttäen siinä samoja kankaita. Pari tähtiblokkia ovat jo valmiina, vielä "muutama" puuttuu. Toivottavasti saan peitteen valmiiksi siihen mennessä, kun Neiti muuttaa pinnasängystä isojen tyttöjen sänkyyn. Tuota sänkyä on etsitty kissojen ja koirien kanssa vähän joka paikasta, mutta sopivaa ja äidille mieluisaa ei tunnu löytyvän mistään.Vinkkejä otetaan siis mielellään vastaan :)

Tähtiblokin malli on kurkattu täältä.

Lötkölauantai

Mitä tytöt tekevät lauantaina, kun perheen mies on pelimatkalla? No lötköttävät tietenkin! Aamulla nukuttiin pitkään ja hassuteltiin. Uudessä yöpuvussa ja äidin pipossa oli hauska hyppiä sohvalla ja supista tyttöjen juttuja.

Malli: yöpaita Toy Dog (Ottobre 6/2011), yöhousut Little Houses (Ottobre 1/2012)
Kangas: luonnonvalkoinen trikoo Eurokankaasta, housujen pepussa palanen Nalle Puh-trikoota äidin vanhasta yöpaidasta, resori aitoa 80-luvun retroa

Leikkasin hihat 3/4-mittaisina, mikä sopii meidän kuumakallelle paremmin. Painoin paitaan unisen pöllökuvan Sinooperista ostetun sapluunan ja utuisan roosan värisen VersaColorin avulla. On mieluinen, niin kuin kaikki pöllöaiheiset jutut tällä hetkellä.

Täydellisen pipon metsästystä

Tykkään pipoista. Minulle onkin kertynyt niitä vaikka minkälaisia; mummomyssyjä, urheilupipoja, läpällisiä hiihtomyssyjä, isoja, lörpöttäviä, ommeltuja, neulottuja, virkattuja. Valinnanvaraa siis olisi, mutta silti pidän aina vain niitä samoja, joihin olen joskus tykästynyt. Täten olenkin päättänyt aloittaa täydellisen pipon metsästyksen. Tavoitteenani on löytää tai kehittää kaava tai ohje, jolla takuuvarmasti saan aina omaan päähän istuvan pipon tai myssyn. Tiedän jo, että sen tulee olla melko löysä, mutta silti istua päähän niin, ettei koko ajan tarvitse miettiä, tippuuko se kovemmassa menossa. 

Vuosi sitten ostin Lasten Metsolasta froteemyssyn, joka oli kokoa 5-6 v. Minun päähäni se istui kuitenkin täydellisesti, joten sitä on tullut pidettyä paljon ja sen myssystä näkeekin. Koska pidän mallista kovasti, päätin tehdä ensimmäisen version "täydellisestä piposta" tuolla mallilla. Samaa Pikku Piltinkin blogista löytyvää ohjetta olen kokeillut jo aiemmin KittyKitty-pipoon. 

Materiaaliksi valikoitui RosaMatildalta tilattua mustaa luomutrikoota. Valmiiseen pipoon tuputtelin Sinooperista hankitun sapluunan ja kirpparilta löytyneen kimallevärin avulla hauskan pöllön. Mielestäni lopputulos on oikein hauska, vaikka onnistuinkin sotkemaan väriä vähän sapluunan ulkopuolellekin (läntti näkyy kuvissa). Pipo on kuitenkin niin mieluisa, että se unohtui valokuvaussession jälkeen päähän.

Olen yrittänyt pienentää kangasvarastoani ompelemalla pienimmistä tilkuista tällaisia vauvapipoja. Lähipiiriin onkin syntymässä lähiaikoina useita pikkuisia, joten pipoille on tiedossa jo uudet omistajat. 

Upsis muisti minua ihanalla tunnustuksella. Kiitos :) Tunnustuksen mukana tuli myös tehtävä:  

"Tunnustukseen kuuluu että tunnustuksen saajan pitää kiittää tunnustuksen antajaa ja jakaa se kahdeksaan (8) muuhun blogiin, ilmoittaa siitä heille sekä jakaa kaikkien kanssa kahdeksan (8) tunnustusta itsestään"

Kokeillaan :)
1. Olen tällä hetkellä herkkulakossa, mutta mietin alituiseen pakastimessa odottavia korvapuusteja.
2. Tasapainoilen jatkuvasti äiti-minän ja ura-minän kanssa. Nautin suuresti työelämän haasteista, mutta samaan aikaan haluaisin vain olla kotona Neidin kanssa ja paistaa pullaa.
3. Myönnän potevani jatkuvaa huonoa omaatuntoa Luna-koiran takia. Työpäivän ja kotiaskareiden jälkeen ei koiravauvalle jää enää yhtä paljon laatuaikaa kuin ennen.
4. Olen nykyisin hirvittävän laiska kotitöissä. Ennen pidin tiukasti kiinni jokaviikkoisesta siivouspäivästä, nykyisin en tahdo saada aikaan yksinkertaisimpiakaan ylläpitosiivouksia.
5. Tunnustan, että tahdon delegoida kotimme siivouksen ammattilaiselle. Suunnitelmia tämän eteen on jo tehty.
6. En ole lukenut kaunokirjallisuutta aikoihin. Viimeisin kirja, jonka ehdin kesälomalla lukemaan, oli äidin kirjahyllystä löytynyt Anni Polvan "Vihellä minulle Viki". Laatudraamaa todellakin.
7. Itsekurini on viime aikoina löystynyt huolestuttavan paljon. Annan itselleni luvan herkutella lähes milloin vain ja se ikävä kyllä näkyy.
8. Aion nyt mennä sinne pakastimelle.

9. Tämä tunnustus kuuluisi niin monelle ihanalle blogille, etten jaksa miettiä tätä tällä hetkellä. Suuntaan sen sijaan herättämään pientä flunssapotilasta, jotta saan seuraa iltapäiväteelle.

Eläimellistä menoa

Töttöröö, sanoo noosu.

Tilasin Ikasyriltä syksyllä muutaman ihanan eläintrikoon, jotka muotoutuivat viime kuukausien kuluessa kahdeksi tunikaksi. Tästä ihanasta norsukuosista tuli ihan mun suosikki! Melko retro, tokaisi kuitenkin mies. Enkä voi sitä kieltää; varsinkaan, kun kaula-aukon huolitteluun on käytetty äidin kangaslaatikosta bongattua 80-luvun resoria. Aitoa retroa siis.

Kaava on sovellettu Juju-kirjan Maatuska-mekosta. Koko 90 oli aivan liian suuri meidän pienikokoiselle Neidille, joten kerran jouduin valmiin tunikan purkamaan ja pienentämään useilla senteillä. Kangas on muistaakseni jonkinlaista bambusekoitetta, joka on paksua ja todella pehmeää. Hieman harmittaa, etten ostanut kangasta enemmänkin. Siitä olisi voinut hurauttaa itsellekin jonkinlaisen kesätopin. Hitsi, olkaimeton kesätoppi yläosan smokkirypytyksin. Vähänkö siitä olis tullut hieno.

Kalastava karhu-trikoo muotoutui niin ikään yksinkertaiseksi tunikaksi. Ikasyriltä tuli myös kuosin väreihin sopiva raitatrikoo, josta hurauttelin legginssit äidin kätköistä löytyneillä Suuren Käsityölehden ikivanhoilla kaavoilla. Housuissa ei ole sivusaumoja ollenkaan. Tykkään tuosta mallista kovasti; niissä on jotenkin paljon vähemmän ommeltavaa :)

Pidin tuosta karhukuosista aluksi kovasti, mutta näin kevätauringon paistessa kuosi vaikuttaa tosi levottomalta ja vähän liian värikkäältä. Varsinkin jos tunikan yhdistää mätsääviin raitahousuihin...