Seiloriromantiikkaa

On kaksi asiaa, joita en muutama vuosi sitten olisi ikimaailmassa yhdistänyt itseeni. Toinen niistä on tummansininen väri ja toinen mummon pelargooniat. Mutta kappas vaan, tänään olen löytänyt itseni pukeutumasta uuteen tummansiniseen tunikaani ja samoilla tulilla myös istuttamasta pelargoonioita oven pieleen. Niin se maailma muuttuu.

Kun näin tämän tummansinisen pilkkutrikoon Eurokankaassa, se veti minua puoleensa niin, etten voinut lähteä kotiin ilman sitä. Ensimmäinen ajatukseni oli ommella siitä Neidille lyhythihainen tunika kesäksi. Jossain vaiheessa tulin kuitenkin itsekkääksi ja halusin omia koko kankaan itselleni. Niinhän siinä sitten kävi, että Ottobren uusimmassa lehdessä ollut Jungle Stripes -mekon kaava ja tämä kangas päättivät muotoutua kevyeksi seilorihenkiseksi tunikaksi minulle, ja vain minulle. 

Modasin kaavaa jonkin verran niin, että esimerkiksi pääntielle tuli laskoksia enemmän kuin ohjeessa. Tein myös hihansuihin kuminauharypytysten sijaan pienet resorit. Jouduin myös kaventamaan tunikaa jonkin verran sivuilta.

Malli: Jungle Stripes, Ottobre 3/2012
Koko: 164 cm kavennettuna
Kangas: Eurokankaan pilkkutrikoo

Voin jo melkein tuntea merituulen hiuksissa ja nähdä itseni kiikaroimassa horisonttiin valkoisen purjelaivan kannella. Vain purjehduskengät ja merimieslakki puuttuvat. Valitettavasti kököt kuvat ja kehno malli eivät tee tunikalle oikeutta.

Kuten jo mainitsin, puutarhan puolellakin on tapahtunut paljon. Terroristien raateleman omenapuun tilalle sain ihanan pilvikirsikan ja etupihan kivipihakin sai seurakseen muutamia kääpiokatajia ja mehitähtiä. Ja ah, etuovella kukkivat mummon pelargoonit. Rakastan näitä kukkia. Ne tuovat niin elävästi mieleen mummun ja kesät lapsuudenkodissa.

Roskisdyykkari tässä moi!

Joskus sitä vain sattuu olemaan onnenpäivä. Sellainen sattui omalle kohdalle viikonloppuna. Olin viemässä tapani mukaan roskapussia taloyhtiömme roskakatokseen, kun energiajäteen keräysastiassa silmiini osui jotain kiinnostavaa. Siellä roskien joukossa, aivan hylättyinä, lojuivat nämä upeat kranssipohjat. Tiedän, että jouluun on vielä aikaa, mutta en voinut antaa näiden löytöjen kulkeutua polttolaitokselle. Varsinkaan, kun muistin miten epätoivoisena yritin viime talvena löytää kohtuuhintaisia ja sopivia kransseja kotimme ovelle.

Pienemmän kranssin uskoisin maalaavani huurteisen valkoiseksi. Suurempi saa jäädä tuollaiseksi, mutta se koristellaan kauniilla joulunauhalla ja  jollain muulla sopivalla härpäkkeellä. Tässä vaiheessa tulee hieman häiriintynyt olo; kaivella nyt roskista rempallaan olevia joulukransseja keskellä kauneinta kevättä. Silti ihmettelen suuresti, miten joku on raaskinut heittää tällaiset täysin käyttökelpoiset ja pienellä tuunauksella helposti kaunistettavat kranssit kaatopaikalle.

Olen minä tehnyt  muutakin kuin vain dyykannut. Ompelukone on surissut viime päivinä ahkerasti, mutta ne aikaansaannokset esittelen hieman myöhemmin. Tässä muutama kuva Neidin uusista kevätpipoista. Sydänpipo ommeltiin alunperin Racoonin sydäntakin pariksi, mutta se sopii kivasti myös Po.P:n pinkin välikausipuvun kaveriksi.

Marimekon pallotrikoosta ommeltu neliöpipo tehtiin Espanjan matkaa varten. Sitä on pidetty ahkerasti myös kotisuomessa ilmojen lämmettyä. 

Seuraavaksi jotain ihan vain mulle :)

Terroristeja

Kevät tulee, mikä on tosi hieno juttu. Oma keväänodotukseni tosin koki melkoisen kolauksen, kun viime keväänä rakkaudella istutetut omenapuuntaimeni paljastuivat lumen alta. Huomasin välittömästi, että meidän puutarhassa oli vieraillut terroristeja. Ei tosin mitään kovin välkkyjä yksilöitä, koskapa olivat jättäneet näin selkeät todisteet käynnistään.

Kyllä vain. Molemmat rakkaani oli syöty poikki ja runkokin oli kuorittu paljaaksi pitkältä matkalta. Saan kyllä syyttää tästä vain itseäni, kun syksyllä jätin laiskuuksissani jänisverkon virittämättä ajatellen, etteivät ne aidatulle pihalle kuitenkaan pääse. Kuinka väärässä olinkaan.

Onneksi pihalta löytyy paljon muuta ilonaihetta, joten harmituksissani voin lepuuttaa silmiäni lumen alta puhkeavissa krookuksissa ja heräilevissä silmuissa.

Toivottavasti pian jotain ompelujuttujakin. Iloista vappua kaikille!

Pömpön piilotusta

Mitäpä sitä kiertelemään: minulla on ongelmia vyötärölle kertyvän pelastusrenkaan kanssa. Minun on ollut kovin vaikeaa hyväksyä sitä tosiasiaa, sillä nuoruudessa hankitun kovan peruskunnon varjolla olen kuvitellut, että voin syödä mitä vain, eikä se näy. Ensimmäisen lapsen ja kriittisen 30 ikävuoden jälkeen voin todeta, että se ei todellakaan pidä enää paikkaansa. Söinpä sitten vaikka vain yhden suklaalevyn suklaapalasen, näkyy se heti seuraavana päivänä vyötäröllä.

Asia olisi muuten ihan ok (pidän pienestä pehmeydestä), ellei vaatekaappini olisi pullollaan hieman kapeammalle ja kiinteämmälle vartalolle sopivia vaatteita. Olen etsiskellyt kaupoista nätinnäköisiä paitoja, jotka peittäisivät vyötärömakkarani. Mitään ei kuitenkaan löytynyt pääsiäisviikon Espanjan lomaa varten, joten jouduin ompeluhommiin. Kaapissa oli rakkaudella säilöttyä Marimekon pallotrikoota, joten uskaltauduin uhraamaan kankaan tätä projektia varten. Vähän mittoja hyvin sopivasta mammapaidasta ja eikun menoksi. Ihan kiva siitä tuli.

 

 

Ompelin samaan syssyyn paidan samalla mallilla myös Neidille. Se ei onnistunut yhtä hyvin, sillä paidasta tuli ainakin 2 kokoa liian pieni!! Kyllä harmittaa. Kankaana myös Marimekon hauska pallotrikoo. Noh, paita pääsee kaappiin odottamaan, josko sille joskus löytyisi käyttöä.