keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Kun Täti Moonika oppi tilkuttamaan...

Niin, kaikki lähti siitä yhdestä vauvapeitosta. Sen jälkeen olen katsonut kaikkia kankaita "sillä silmällä". Mikä sopisi minkin kanssa ja minkälainen tikkaus saisi minkin kankaan parhaat puolet esiin. Tiedättehän, sellaista pientä maanisuutta ilmassa. Tekniikka on edelleen kaukana oikeaoppisesta, mutta apinanraivolla jotain on aina saatu valmiiksi.


Viime talven tuiskuissa haaveilin lämpimästä kesästä ja tilkuttelin samalla kangaskaapin kätköissä marinoituneista jämäpalasista jonkinlaista piknikvilttiä. Lopputulos ei ole ihan niin huippusiisti, kuin mitä ehdin jo mielessäni hekumoida. Ihan kelpo viltti siitä kuitenkin tuli.


Suuressa Käsityölehdessä oli joskus ohje piknikviltin tekoon ja sieltä sain idean ohuen vahakankaan käyttöön viltin nurjalla puolella. Tällä tavalla pieni kosteuskaan ei haittaa loikoilua nurmikolla.


Kuvissa viltti on ryppyinen ja reunoista puuttuu vielä kanttaukset. Jospa nuo saisi ensi kesään mennessä kuntoon.


Kangaslaatikon aarteista valmistui vielä istuinpehmikkeet puutarhatuoleihin. Jostain syystä mittaukset menivät hieman pieleen ja pehmusteista tuli vähän pienikokoiset. Ainakaan tämän mamman istumalihakset eivät täysin mahdu tämän neliön päälle. Leveämmän reunakaistaleen kanssa nämä olisivat täydelliset.


Olo on kuin Täti Moonikalla.
 
Muoks. Ohje istuintyynyihin löytyy Grete Gulliksen Moen kirjasta Värikkäät tilkkulahjat. Itse muokkasin ohjetta paremmin jämäpaloihin sopivaksi.

4 kommenttia:

  1. Aika ihania kankaita noissa istuintyynyissä. Harmi, kun ei koko ollut hyvä, mutta ensi kesäksi vaan uudet suunnitteluun! :)

    VastaaPoista
  2. Joo, no kyllä niillä nyt istuu, mutta kivemmat olis jos koko olis vähän suurempi. Lahjoitan ne ehkä Neidille ja pistän tosiaan uutta tulemaan ensi kesäksi ;)

    VastaaPoista
  3. Tilkkuilu on mukavaa mutta mun mielestä aika vaikeaa tai siinä on niin monta työvaihetta ja jos epäonnistuu ekassa niin muutkin menee vähän vinksalleen. Mulla on monta työkaveria jotka harrastaa tilkkutöitä ja ihailen heidän kykyään yhdistää eri kankaita. Meillä on tapana tehdä vauvapeitto jokaiselle vauvautuneelle työkaverille ja niistä on kyllä tullut tosi ihania! Kätsä tuo vahakangas pohjassa, täytyy pistää mieleen. harmillista tuo istuintyynyjen koko, näyttävät kyllä todella kivoilta.

    VastaaPoista
  4. Totta, tilkkuilu on melko hankalaa. Mutta silti olen täysin sen lumoissa. Harva se päivä selailen ihania kangaskauppoja netissä (jotka kaikki sijaitsevat harmikseni rapakon takana) ja haaveilen ihanista tilkkutäkeistä. Seuraava projekti on sitten päiväpeiton teko Neiti Näpsäkälle, kun tulevaisuudessa siirrytään pinniksestä isojen tyttöjen sänkyyn :)

    VastaaPoista

Tänne voit jättää puumerkkisi. Ilahdun kovasti kommenteista :)