Täällä olen ohimennen ainakin kerran maininnut erästä projektia varten virkkaamistani pitsiliinoista. Ehkä on aika kertoa, mistä oli kysymys. Heti, kun pari vuotta sitten näin Vilman virkkaaman iki-ihanan pitsivarjostimen, tiesin, että halusin samanlaisen. Tuo lamppu ei jättänyt minua rauhaan, vaan lopulta oli pakko etsiä äidin varastoista kaikki vanhat pitsikirjat ja tarttua koukkuun. Liina kerrallaan etenin kohti päämäärää. Virkkaaminen tuntui vievän ikuisuuden, mutta lopulta oli koossa tarvittava määrä. En osannut aavistaakaan, että vaikein osuus oli vielä edessäpäin. Nimittäin liinojen yhdistäminen ja tärkkääminen palloksi. Vilma oli tärkännyt liinat puoli palloa kerrallaan suuren kulhon päällä ja yhdistänyt sitten puolikkaat toisiinsa palloksi. En omista tarpeeksi suurta kulhoa, joten ajattelin kokeilla tärkkäämistä askarteluliikkeestä saatavan suuren pyöreän ilmapallon päällä. Noh, ei oikein onnistunut, mutta apinan raivolla tärkkäsin liinoista "pallon".
Kuten kuvista näkyy, ei sitä ihan palloksi voi sanoa. Kaiken huipuksi lamppu luhistui. Tässä vaiheessa perheemme diplomi-insinööri sai taas tokaista "mitäs minä sanoin". Insinööri oli nimittäin epäillyt koko palloprojektia ja sen kestävyyttä vedoten joihinkin ihmeellisiin fysiikan lakeihin.
Kaunis se oli, mutta ei tosiaan kovin kestävä. Olisi varmaan tarvittu enemmän pieniä pitsiliinoja, joilla lamppuun olisi saatu lisää tukea. Noh, tässä vaiheessa olin jo saanut melkolailla tarpeekseni koko lampusta ja pitsiliinoista.
Seuraavaksi päätin siis purkaa koko viritelmän. Sekään ei ollut ihan yksinkertainen homma tärkkäyksen ja lukuisten umpisolmujen vuoksi. Lopulta sain kuitenkin irroteltua mielestäni kauneimmat pitsiliinat. Ei muuta kuin vähän vettä ja liinat oikaisuun, muutama solmu sinne tänne ja voilá, eteisen ikkuna sai uuden valoverhon.
Tässä vaiheessa insinööri kehtasi valittaa, että meillä näyttää asuvan joku mummeli. Kieltämättä olin itsekin aluksi vierastanut ajatusta pitsisistä ikkunaverhoista. Pitsiliinoille oli kuitenkin keksittävä jotain hyödyllistä käyttöä, sillä oli niihin sen verran verta ja hikeä vuodatettu. Verhot muodostivat kevätauringossa kauniita varjoja vastapäiselle seinälle, joten saivat jäädä ikkunaan.
Nyt syksyn tullen kyllästyin pitsisiin verhoihin ja vaihdoin ne hieman toisenlaisiin. Pitsiliinat ovat nyt kaapissa odottamassa uutta inspiraatiota ja uutta projektia. Hyviä ideoita otetaan kiitollisena vastaan ;)
Voi harmi, että lamppu luhistui; oli todella hienon näköinen! Toivottavasti löydät virkkuutöille vielä jotain vielä oivallisempaa käyttöä; itse olen käyttänyt kirpparilta ostamiani pitsiliinoja pöytälampunvarjostimen päällä (toki siis se varjostimen ritilä alla niin ei pääse luhistumaan ;)
VastaaPoistaJoo, tämä projekti ja kurja epäonnistuminen harmitti niin pitkään, että vasta nyt pystyin kirjoittamaa siitä :) Ajattelin kokeilla miltä pienimmät pitsiliinat näyttäisivät uudelleen tärkättyinä joulukoristeina.
VastaaPoistaTosi kaunis lamppu! Harmi että se ei onnistunut. Kokemustesi perusteella harkitsen vielä, ryhdynkö tuohon hommaan vai en ;)
VastaaPoistaHeli, kannattaa silti yrittää :D Mun epäonnistuminen saattoi johtua täysin siitä, etten tunne fysiikan lakeja niin hyvin...
VastaaPoistatosi ihana lamppu ja hyvin keksit uusiokäyttöä luhistumisen jälkeenki! mullaki ajatuksena tehä tuommonen lamppu,mutta saas ny sitte nähä,että teenkö kuitenkaan...ihan vielä ainakaan :D
VastaaPoistaVoi kamalaa, en kai ole nyt omalla epäonnistumisellani torpedoinut kaikkien muidenkin pitsilamppuhaaveita? Toivoisin todellakin, että Heli ja Marppa kokeilisitte ja kertoisitte sitten mulle vinkit onnistumiseen :)
VastaaPoista