torstai 16. helmikuuta 2012

Täydellisen pipon metsästystä

Tykkään pipoista. Minulle onkin kertynyt niitä vaikka minkälaisia; mummomyssyjä, urheilupipoja, läpällisiä hiihtomyssyjä, isoja, lörpöttäviä, ommeltuja, neulottuja, virkattuja. Valinnanvaraa siis olisi, mutta silti pidän aina vain niitä samoja, joihin olen joskus tykästynyt. Täten olenkin päättänyt aloittaa täydellisen pipon metsästyksen. Tavoitteenani on löytää tai kehittää kaava tai ohje, jolla takuuvarmasti saan aina omaan päähän istuvan pipon tai myssyn. Tiedän jo, että sen tulee olla melko löysä, mutta silti istua päähän niin, ettei koko ajan tarvitse miettiä, tippuuko se kovemmassa menossa. 

Vuosi sitten ostin Lasten Metsolasta froteemyssyn, joka oli kokoa 5-6 v. Minun päähäni se istui kuitenkin täydellisesti, joten sitä on tullut pidettyä paljon ja sen myssystä näkeekin. Koska pidän mallista kovasti, päätin tehdä ensimmäisen version "täydellisestä piposta" tuolla mallilla. Samaa Pikku Piltinkin blogista löytyvää ohjetta olen kokeillut jo aiemmin KittyKitty-pipoon


Materiaaliksi valikoitui RosaMatildalta tilattua mustaa luomutrikoota. Valmiiseen pipoon tuputtelin Sinooperista hankitun sapluunan ja kirpparilta löytyneen kimallevärin avulla hauskan pöllön. Mielestäni lopputulos on oikein hauska, vaikka onnistuinkin sotkemaan väriä vähän sapluunan ulkopuolellekin (läntti näkyy kuvissa). Pipo on kuitenkin niin mieluisa, että se unohtui valokuvaussession jälkeen päähän.


Olen yrittänyt pienentää kangasvarastoani ompelemalla pienimmistä tilkuista tällaisia vauvapipoja. Lähipiiriin onkin syntymässä lähiaikoina useita pikkuisia, joten pipoille on tiedossa jo uudet omistajat. 



Upsis muisti minua ihanalla tunnustuksella. Kiitos :) Tunnustuksen mukana tuli myös tehtävä:  

"Tunnustukseen kuuluu että tunnustuksen saajan pitää kiittää tunnustuksen antajaa ja jakaa se kahdeksaan (8) muuhun blogiin, ilmoittaa siitä heille sekä jakaa kaikkien kanssa kahdeksan (8) tunnustusta itsestään"


Kokeillaan :)
1. Olen tällä hetkellä herkkulakossa, mutta mietin alituiseen pakastimessa odottavia korvapuusteja.
2. Tasapainoilen jatkuvasti äiti-minän ja ura-minän kanssa. Nautin suuresti työelämän haasteista, mutta samaan aikaan haluaisin vain olla kotona Neidin kanssa ja paistaa pullaa.
3. Myönnän potevani jatkuvaa huonoa omaatuntoa Luna-koiran takia. Työpäivän ja kotiaskareiden jälkeen ei koiravauvalle jää enää yhtä paljon laatuaikaa kuin ennen.
4. Olen nykyisin hirvittävän laiska kotitöissä. Ennen pidin tiukasti kiinni jokaviikkoisesta siivouspäivästä, nykyisin en tahdo saada aikaan yksinkertaisimpiakaan ylläpitosiivouksia.
5. Tunnustan, että tahdon delegoida kotimme siivouksen ammattilaiselle. Suunnitelmia tämän eteen on jo tehty.
6. En ole lukenut kaunokirjallisuutta aikoihin. Viimeisin kirja, jonka ehdin kesälomalla lukemaan, oli äidin kirjahyllystä löytynyt Anni Polvan "Vihellä minulle Viki". Laatudraamaa todellakin.
7. Itsekurini on viime aikoina löystynyt huolestuttavan paljon. Annan itselleni luvan herkutella lähes milloin vain ja se ikävä kyllä näkyy.
8. Aion nyt mennä sinne pakastimelle.

9. Tämä tunnustus kuuluisi niin monelle ihanalle blogille, etten jaksa miettiä tätä tällä hetkellä. Suuntaan sen sijaan herättämään pientä flunssapotilasta, jotta saan seuraa iltapäiväteelle.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Eläimellistä menoa

Töttöröö, sanoo noosu.
Tilasin Ikasyriltä syksyllä muutaman ihanan eläintrikoon, jotka muotoutuivat viime kuukausien kuluessa kahdeksi tunikaksi. Tästä ihanasta norsukuosista tuli ihan mun suosikki! Melko retro, tokaisi kuitenkin mies. Enkä voi sitä kieltää; varsinkaan, kun kaula-aukon huolitteluun on käytetty äidin kangaslaatikosta bongattua 80-luvun resoria. Aitoa retroa siis.


Kaava on sovellettu Juju-kirjan Maatuska-mekosta. Koko 90 oli aivan liian suuri meidän pienikokoiselle Neidille, joten kerran jouduin valmiin tunikan purkamaan ja pienentämään useilla senteillä. Kangas on muistaakseni jonkinlaista bambusekoitetta, joka on paksua ja todella pehmeää. Hieman harmittaa, etten ostanut kangasta enemmänkin. Siitä olisi voinut hurauttaa itsellekin jonkinlaisen kesätopin. Hitsi, olkaimeton kesätoppi yläosan smokkirypytyksin. Vähänkö siitä olis tullut hieno.


Kalastava karhu-trikoo muotoutui niin ikään yksinkertaiseksi tunikaksi. Ikasyriltä tuli myös kuosin väreihin sopiva raitatrikoo, josta hurauttelin legginssit äidin kätköistä löytyneillä Suuren Käsityölehden ikivanhoilla kaavoilla. Housuissa ei ole sivusaumoja ollenkaan. Tykkään tuosta mallista kovasti; niissä on jotenkin paljon vähemmän ommeltavaa :)

Pidin tuosta karhukuosista aluksi kovasti, mutta näin kevätauringon paistessa kuosi vaikuttaa tosi levottomalta ja vähän liian värikkäältä. Varsinkin jos tunikan yhdistää mätsääviin raitahousuihin...

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Lämmikettä mammalle

Tunnustaudun vilukissaksi. Minulla on aina kylmä, tai vähintään pieni vilutus. Töissä ilmastoidussa toimistossa saan kääriä itseni moneen hartiahuiviin ja juoda litroittain kuumaa teetä, jotta kestän 8 tuntia niskaan puhaltavaa viimaa. Muita moinen ei tunnu haittaavan. Olen diagnosoinut itseni ääreisverenkierron suhteen puutteelliseksi. Vaikka olo muuten olisi lämpöinen, niin sitten sormet ja varpaat ovat kylmästä kohmeiset. Kyseinen ominaisuus asettaa tiettyjä vaatimuksia talvivarustuksen suhteen.

Onnekseni löysin paleleville jaloilleni oivalliset talvisaappaat: Timberlandin Mukluk-popoissa eivät varpaat takuulla jäädy! Sormien lämmikkeeksi toin Lapin työmatkalta ekstralämpimät kinttaat. Muuta lämmikettä olen neulonut lämpöisestä merinovillasta.


Malli: Dropsin kauluri ja myssy
Lanka: Drops Merino Extra fine


Myssy ei pitsineuleen vuoksi sovi kylmimpiin viimoihin, mutta kauluri on ihana. Siihen on mukava kääriytyä töissä ja kotisohvalla. Näitä voisi tehdä useampiakin.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Pienen tytön iloinen mekko


Myönnän, että idea tähän mekkoon on apinoitu Marimekon Kurkistus-mekosta. Olisin halunnut ostaa Neidille sellaisen, mutta koska en löytänyt sitä alesta, päätin nuukuuksissani saumuroida samantyylisen mekon kasaan omin päin. Tietysti improvisoin hieman, jottei aivan kopioinnista voida syyttää ;)


Malli: Idea Marimekolta, kaavoitus oma
Koko: 86
Kankaat: Marimekon mustavalkoinen Muija, värilliset Lasten Metsolasta


Tottakai mekkoon kuuluu myös takatasku, johon on kiva piilotella pieniä salaisuuksia ja salamatkustajia.  
Psst. Jos huomaatte kuvissa tahroja tai ryppyjä, kertoo se vain siitä, että mekkoa on ehditty jo pitää paljon...