lauantai 13. heinäkuuta 2013

Maata näkyvissä

Viime talven ja kevään seilasin todella syvissä vesissä. Työuupumus. Huh, mikä kamala hirvitys. Se hiipii elämääsi huomaamatta ja aluksi varastaa kaikki värit elämästäsi. Sitten se piilottaa näkyviltäsi kaikki elämän pienet ilot niin, ettet enää muista, miten niistä nautitaan. Lopulta huomaat olevasi melko tylsä ja tylsistynyt ihminen, jota ei innosta mikään. Pahimmillaan tuo vieras vaikuttaa myös fyysiseen terveyteesi.

Minä huomasin saaneeni tuon vieraan jo kauan sitten. Nyt huomaan, että ystävät olivat yrittäneet vihjailla minulle siitä jo jonkin aikaa. Eräs, työuupumuksen läpikäynyt, jopa hyvin selvin sanoin. Lopulta tajusin sairastuneeni uupumukseen vasta, kun ihana ystäväni totesi keskustelleensa minun nuutuneisuudestani toisen ystävän kanssa. Ensin mietin, pitäisikö tuosta pahoittaa mielensä. Hyvin pian tajusin kuitenkin, että tuo lause oli parasta, mitä minulle oli tapahtunut pitkään aikaan. Aloin pohtia omaa olotilaani ja siihen vaikuttavia tekijöitä ihan oikeasti. Tajusin, etten halua aina olla näin nuutunut. Minä haluan osata jälleen nauraa vedet silmissä, enkä vain leikisti. Minä haluan taas muistaa, miten elämästä nautitaan ja iloitaan. 


Lienee sanomattakin selvää, että tämä blogi on jäänyt talven ja kevään aikana täysin heitteille. Eipä sillä, että minulla olisi ollut mitään kerrottavaakaan. Käsityöt jäivät ensimmäisenä kaapin uumeniin. Olen ollut nyt kesälomalla viikon verran ja uskon, että olen saanut karistettua tuosta nuutuneisuudesta ainakin osan. Ainakin käsityöt ovat jälleen löytäneet kaapista ulos. Myös täällä kotona olen saanut saatettua monta rästissä ollutta sisustusprojektia loppuun. Toivottavasti saisin niistä osan näytille myös tänne blogiin.

Ymmärrän kyllä, ettei yksi kesäloma korjaa työuupumusta. Sama kierre on edessä jälleen syksyllä, jollen oikeasti saa muutettua työni kuormittavuutta. Ongelmana vain on se, että olen pohjimmiltani täydellisyyden tavoittelija; en osaa tehdä töitäni hutaisemalla. Samalla huolehdin sitten myös muiden töistä. Uskon kuitenkin, että olen sisäistänyt jotain. En halua päästää uupumusta kylään uudestaan.

Vaikka tämä on alunperin tarkoitettu käsityöblogiksi, halusin kirjoittaa aiheesta. Ehkä se muistuttaa minua ensi syksynä, kun jälleen lupaan oman työpanokseni liian moneen projektiin ja huomaan uupuvani työtaakan alle. Tottakai työ on tärkeä osa elämää, täyttäähän se vuorokaudesta parhaimmillaan jopa kolmasosan. En kuitenkaan halua sen sieppaavan myös loppuja kahta kolmasosaa. Tiedän, etten ole ainoa asian kanssa painiskeleva. Tsempataan me toisiamme ja muistutetaan niistä elämän tärkeämmistä asioista: perheestä, ystävistä ja tietysti - käsitöistä.

9 kommenttia:

  1. Huh, sulla on ollut sitten rankat ajat:(

    En oikeastaan ihmettele kun muistelen sun ammattia... Teehän tekee samoja hommia (tai samalla nimikkeellä ootte ainakin tehneet lähiaikoina) ja aika hurjaa tuo meno välillä on (nyt miettii meneekö takaisin vapaan jälkeen vai etsiikö jotain ihan muuta). Just vähän aikaa sitten sen vanha työkaveri oli jäänyt sairauslomalle ja lopulta ei ollut palanut enää töihin ollenkaan vaan suoraan irtisanoutunut ja miettii elämää uudelleen.

    Hurjalta välillä kuulostaa nuo työmäärät ja en yhtään ihmettele, että täyttää muunkin ajan kuin sen pakollisen 8 tuntia:(

    Mutta onneksi olet sisäistänyt jotakin ettei enää tapahtuisi samaa. Nauti kesästä täysin rinnoin ja hyvää tulevaa syksyä vähän rauhallisimmissa työn merkeissä:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Hanna :) En tiennytkään, että Teekin on samalla alalla. Mun tilanne on seurausta oikeastaan meidän firman useista organisaatiomuutoksista ja yt-kuvioista. Noiden seurauksena olen ajautunut rooliin, jota en olisi ainakaan vielä toivonut itselleni, ihan sen takia, että tiedän millainen stressaaja olen. Olin ihan tyytyväinen paikkaani rivityöläisenä.

    Keväällä harkitsin vakavasti vaihtavani alaa. Vieläkin alanvaihto kiinnostaisi, tosin pitkät opinnot eivät niinkään...

    VastaaPoista
  3. Ai kauhee! Onneksi et pahoittanut mieltäsi, sellaiseksi se keskustelu ei ollut ainakaan tarkoitettu. Ihanaa, jos alkaa taas näkymään aurinkoa ja kaikkia ihania värejä elämässä!

    Nyt vaan syksyllä tiukka linja, etkä haali liikaa töitä. Pitää myös enemmän kehittää yhdessä kaikkea hauskaa töiden ja arkikuvioiden ohella! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, äläs nyt kauhistele. En todellakaan pahoittanut mieltäni, olin tosi iloinen, että kerroit. Sitähän varten ystävät ovat, että he kertovat toisilleen, milloin toinen on liian nuutunut. Tai muistuttaa zombia ;)

      Todellakin tarvin teidän apua syksyllä, etten uppoa taas liian syvälle suohon. Jotain kivaa tarvitaan siis kalenteriin :)

      Poista
  4. Ihan vahingossa satunnaisena kävijänä sivullesi ajauduin ja tämä pysäytti. Uupumisessa on paljon samoja piirteitä kuin masennuksessakin ja uupumus voi johtaa masennukseen. Herääminen/toipuminen - miksi sitä kutsuukin - tapahtuu asteittain. Ensiksi on niitä nautinnon hetkiä silloin tällöin, ikäänkuin värillisiä täpliä mustavalkoisessa kuvassa, ilon/tyytyväisyyden/tasapainon pilkahduksia.
    Koin työväsymyksen niinä vuosina, jolloin olin valmis kaikenlaiseen ylimääräiseen työhön ja organisaatiossa oli yt:tä toinen toisensa perään, yrityskauppoja ym. Vain yli kahden viikon loma alkoi olla riittävä oikeasti irrottautumaan samoista kuvioista, mutta kunnon lomaakaan en malttanut pitää pitkään aikaan vaan pitkin vuotta ripoteltuja pätkiä. Merkityksellisintä oli jälleen tehdä asioita, joista sai itse nautintoa. Olin ihan itse päättänyt jättää pois monia itselleni nautintoa tuoneita asioita, kuten vaatteiden ompelua tai aikaavievempää kokkausta, pois kun yritin "säästellä niskojani" pitkien istumatyöpäivien päälle. Pidin työstäni enkä huomannut miten totaalinen työhön uppoutuminen alkoi tylsistyttää minua. Tarvitsin tyrkkäystä huomatakseni kuinka kapenevalle tielle olin ajautunut. Muista olla lempeä ja oikeellinen itsellesi. Kauniita kesäpäiviä! Kiitos blogistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Tuo kuulostaa niin tutulta. Olin jo pitkään ihmetellyt mikä minua vaivaa. Mikään ei enää tuntunut oikein miltään. En viitsinyt aloittaa mitään, ei huvittanut käydä missään. Ei se ole normaalia. Onneksi ystävien avulla vihdoin ja viimein tajusin, missä vika on. Olisihan se pitänyt tajuta itsekin, mutta jotenkin kun uppoutuu johonkin niin syvälle, niin ei itse enää edes huomaa miten väsynyt onkaan.

      Työasiat ovat yrittäneet ryömiä mieleeni lomankin aikana. Olen mm. nähnyt unia töistä ja välillä havahtunut myös siihen, että huolehdin jo mielessäni syksyn työkuormaa. Irrottautumiseen meni todellakin aikaa. Olen nyt kuitenkin yrittänyt ajaa nuo ajatukset mielestäni pois ja keskittyä täysin nauttimaan lomasta ja asioista, jotka tuovat mielihyvää.

      Ihanaa kesää sinulle!

      Poista
  5. Hienoa, että olet uskaltanut kertoa omista vaikeuksistasi näin avoimesti. Uupuminen on aikamoisen rankka asia, minullakin on omakohtaista kokemusta siitä. Väsyminen hiipii yleensä niin vähitellen, ettei pysty ymmärtämään, että kuormaa on liikaa. Olen itse kokenut totaalisen burnoutin, josta toipuminen kesti pitkään. Se aiheutui liian pitkään jatkuneesta pätkätyökierteestä ja kovasta työtaakasta. Olin töistä pois useammassa pätkässä yhteensä noin 2 kk. Toipumista hidasti se, että tunsin koko ajan syyllisyyttä tekemättömistä töistä. Lisäksi stressasin ihan kaikesta mahdollisesta muustakin, kuten kodin siisteydestä huolehtimisesta. Näin jälkikäteen ajateltuna se aika oli aivan mielipuolista. Ikään kuin ihminen ei saisi olla koskaan väsynyt. Tämän kokemuksen perusteella opin itse tunnistamaan omaa levontarvettani ja huolehtimaan paremmin itsestäni.

    Toivottavasti pystyt löytämään sopivan tasapainon työn ja vapaa-ajan välille. Kannattaa ottaa asia esille esimiehen kanssa, jos syksyllä työtaakka tuntuu olevan edelleen liian raskas. Ei ole kenenkään etu, jos joudut jäämään töistä pois sairaslomalle. Kuulostaa erittäin hyvälle, että olet pystynyt rentoutumaan ja nauttimaan lomasta. Kannattaa jatkaa samaa hyvää fiilista syksylläkin tekemällä joka päivä jotakin mukavaa - vaikkapa pysähtyä hetkeksi kiireisen työpäivän keskellä katsomaan ulos syksyn lehtiä. :)

    Tsemppiä ja jaksamista sinulle ja kaikkea ihanaa elämääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi <3 Meitä uupuneita tuntuu olevan todella paljon. Uskon tosiaan, että toipuminen alkaa ongelman tunnistamisesta.

      Kaikkea hyvää myös sinulle!

      Poista

Tänne voit jättää puumerkkisi. Ilahdun kovasti kommenteista :)