Mustikkametsällä

Kesän lähetessä loppuaan, minut valtaa pieni maanisuus. Sellainen marjamaanisuus. Pakko hamstrata pakastin täyteen mansikoita, mustikoita, vadelmia ja puolukoita. Viimeisin villitys, josta todella tajuan tulleeni vanhaksi, ovat hillat ja kanttarellit. Ennen en todellakaan välittänyt kummastakaan, mutta kummasti aika muuttaa makutottumuksia muunkin kuin värimieltymyksen suhteen. Asumme kaupungissa, eikä pihamme ole suuren suuri, mutta onnistuneesti kasvatan siellä mansikoita, pensasmustikoita ja marja-aroniaa. En malta odottaa, että pieni omenapuumme alkaa tuottaa hedelmää. Meillä olisi pihassa myös vadelmaa, jos olisin saanut itse päättää asiasta. Mies kuitenkin pisti kapuloita rattaisiin ja halusi jättää osan pihasta nurmikoksikin (omituista).

Luottomustikkapaikassamme Kajaanissa eivät mustikat vielä olleet kypsyneet. Keskipohjanmaalla käydessämme löysimme kuitenkin pihametsästä oivan paikan, jossa akuutein mustikkahimo tuli tyydytetyksi. Neiti pääsi myös kokeilemaan uutta villatakkiaan. Aloitin sen juhannuksena, mutta langan loputtua sain sen viimeistellyksi vasta tällä viikolla. Minulla oli varastossa ihanat keraamiset sydännapit, joita olin ajatellut tämän harmaan takin pariksi, mutta ne osoittautuivatkin aivan liian suuriksi ja painaviksi. Onneksi varastosta löytyi Prymin päällystettäviä nappeja. Tästä yhdistelmästä tulikin vielä hauskempi, kuin olin osannut odottaa.

Malli: Suuri Käsityö 3/2012, pitsineule sovellettu

Koko: 92

Lanka: BC Garn Semilla luomuvilla, väri vaalea harmaa, noin 125 g

Napit: Tilkuilla päällystetyt Prymin nappipohjat

Mikä marja saa sinut villiksi?

Paluuta arkeen

Kesäloma on pian lopuillaan, joten palaillaanpas pikkuhiljaa myös tänne blogimaailmaan. Alkukesä meni osaltani lähinnä sairastamiseen, niin kovasti iski koivun siitepöly tänä vuonna. Muutaman viime kesän olinkin selvinnyt helpommalla raskaus- ja imetyshormonien avulla. Kesäkuussa tuli myös harrastettua melko koiramaisia aktiviteetteja perheemme karvaisen jäsenen kanssa; koira kun on jäänyt viime aikoina täydellisesti kaksijalkaisen lapsemme varjoon. Muutama viikonloppu kului siis mamman ja koirulin laatuajan merkeissä. Hauskaa oli, mutta tulipa taas todistettua sekin, että koiraneiti on aivan yhtä tuulella käyvä otus kuin perheen muutkin naispuoliset jäsenet.

Sateisen kesäkuun aikana ei tullut pahemmin tehtyä käsitöitä. Neulominen ei juuri innostanut, eikä ompeluunkaan ollut yhtään energiaa, saati aikaa. Sen verran kuitenkin sain aikaiseksi, että siivosin ja järjestin kotimme kaapit. Yhtä sun toista turhaa romua tulikin heitettyä pois ja muut järjestin muun muassa tällaisiin ylijäämätapeteilla päällystettyihin kenkälaatikoihin. Ovat tosi helppoja tehdä ja lopputulos on joka suhteessa oikein siisti. Vielä kun saisi miehenkin opetettua siihen, että kaikelle paikka, ja kaikki paikalle :) Taitaa olla turha toive...

Tänään minua puraisi ompelukärpänen pitkästä aikaa, kun hain postista hartaasti odottamani Mekkotehdas -kirjan. Tilasin tämän jo kuukausi sitten, joten muutama muukin on tainnut haluta samanlaisen ;) Kuvat ja tunnelma kirjassa ovat todella hurmaavia ja mekkokaavat toinen toistaan suloisempia. Ihan ensiksi meillä taitaa valmistua Alviina, sitten Maret, Karoliina, Amalia, Orelma... Huh huh, lista on pitkä.

Tilkkuiluunkin pitäisi löytää aikaa. Päätin aloittaa uuden projektin ja malliksi valikoitui Ashleyn ihana Ruby Strings Quilt.  Päätin kokeilla minulle vieraampia värisävyjä ja tilasin Joel Dewberryn Aviary2 -kankaita luumun sävyissä. Tästä on tarkoitus syntyä ihana talvinen torkkupeitto olohuoneen sohvalle. Jos innostusta riittää, ommellaan samoilla tulilla myös sohvatyynyille uuden päällyset. Voi hurjaa, olenkohan haalinut itselleni aivan liian suuren urakan... Jatkoa seuraa, toivottavasti.

Helmat hulmuamaan

Kun bongasin tämän ihanan punavalkoisen leppispuuvillan Urban Zoologien valikoimasta, tiesin heti, että siitä syntyisi Neidille kesämekko liehuvin helmoin. Ottobren Kokeshi Doll -mekon kaava tuntui sopivan siihen tarkoitukseen oikein hyvin.

Mekon malli on tosi leveä, mutta valkoinen satiininauha vyötäröllä kokoaa liehuvat helmat söpösti ja näin mekko sopii myös juhlavimpiin tilaisuuksiin. Allehan voi pukea vaikka valkoisen pitsihameen. Koko on myös niin reilu, että tämä saattaa sopia Neidille vielä ensi kesänä tunikana. 

Malli: Kokeshi Doll, Ottobre 3/2012
Koko: 92
Kangas: Ladybugs, Urban Zoologie by Ann Kelle for Robert Kaufman, Fabric Shoppesta

 

Tilkkupussin jämistä syntyi Neidille myös tällainen kevyt rimpsuhelmahame Aenon Easy Peasy -hameen ohjeella. Hameen tutorial on tosi hyvä; vain hieman poikkesin ohjeesta kaventamalla hameen  yläkappaletta Neidille sopivaksi. Näitä voisi huristella kesäksi useampiakin.

Jokohan tämä koivun kukinta olisi pian ohi? Olen todella allerginen niin koivun, lepän kuin kaikkien muidenkin puiden siitepölylle ja tämä kevät on ollut minulle  t o d e l l a  hankala. Ulkosalla olisi ihana viettää aikaa tuoksutellen kevään uusia tuoksuja, mutta sen jälkeen olenkin ihan petipotilas. Tämän päivän olen pääasiasssa nukkunut allergialääkkeiden väsyttävän vaikutuksen vuoksi ja silmäni ovat muurautuneet lähes umpeen eilisen metsälenkin jäljiltä. En haluaisi valittaa, muttaku...

Murua Muruselle

Tämä mekkonen on lojunut kaapin perällä puolivalmiina varmasti puolen vuoden ajan. Mikä lie kevätpörriäinen saanut minut täyteen ompeluinnostusta, sillä sain tämän vihdoin viimeisteltyä. Ja aikaahan tähän meni hurjat 10 minuuttia. Kummasti vaan nämä keskenjääneet projektit tuntuvat niin ylivoimaisilta. Kunhan vain saa itseään niskasta kiinni,  viimeistely on usein lastenleikkiä.

Nämä Muru-neulokset ovat kyllä mun lemppareita. Nämä saavat multa suuresti plussaa materiaalin luomu-statuksesta. Huomasitteko, että kauppaan on tullut uusi ihana Leo-neulos? Luulen, että minun on hankittava sitä jossain vaiheessa.

Malli: oma liivimekon peruskaava, muistaakseni vapaalla kädellä saksittu
Koko: 92
Kangas: Murun *vink*, vuorena oma vanha t-paita