perjantai 16. syyskuuta 2011

Mc Pitsi

Tähän väliin ajattelin esitellä yhden hauskimmista tuunausprojekteista. Hauskan sikäli, että se oli niin helppo tehdä. Neiti Näpsäkkä sai mummoltaan Espanjan tuliaisina vaaleanpunaisen  hienostelutakin. Siitä kuitenkin tuntui puuttuvan jotain mummunkin mielestä. 


Annoin ideoiden hautua kaikessa rauhassa. Sitten eräänä päivänä huomasin, että minulle oli jäänyt erilaisia pitsiliinoja ylimääräisiksi eräästä toisesta projektista. Valitsin niistä kauneimman ja ompelin sen enempiä miettimättä kiinni takin selkämykseen. Niin syntyi Mc Pitsi, jonka nimen mies heitti ilmoille nähtyään tuunauksen.


Pitsiliina on ommeltu äidin varastoista löytyneiden pitsikirjojen ohjeilla (mm. Mary Olki) Novitan virkkauslangasta. 


Sitten vain hienostelemaan.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Kun Täti Moonika oppi tilkuttamaan...

Niin, kaikki lähti siitä yhdestä vauvapeitosta. Sen jälkeen olen katsonut kaikkia kankaita "sillä silmällä". Mikä sopisi minkin kanssa ja minkälainen tikkaus saisi minkin kankaan parhaat puolet esiin. Tiedättehän, sellaista pientä maanisuutta ilmassa. Tekniikka on edelleen kaukana oikeaoppisesta, mutta apinanraivolla jotain on aina saatu valmiiksi.


Viime talven tuiskuissa haaveilin lämpimästä kesästä ja tilkuttelin samalla kangaskaapin kätköissä marinoituneista jämäpalasista jonkinlaista piknikvilttiä. Lopputulos ei ole ihan niin huippusiisti, kuin mitä ehdin jo mielessäni hekumoida. Ihan kelpo viltti siitä kuitenkin tuli.


Suuressa Käsityölehdessä oli joskus ohje piknikviltin tekoon ja sieltä sain idean ohuen vahakankaan käyttöön viltin nurjalla puolella. Tällä tavalla pieni kosteuskaan ei haittaa loikoilua nurmikolla.


Kuvissa viltti on ryppyinen ja reunoista puuttuu vielä kanttaukset. Jospa nuo saisi ensi kesään mennessä kuntoon.


Kangaslaatikon aarteista valmistui vielä istuinpehmikkeet puutarhatuoleihin. Jostain syystä mittaukset menivät hieman pieleen ja pehmusteista tuli vähän pienikokoiset. Ainakaan tämän mamman istumalihakset eivät täysin mahdu tämän neliön päälle. Leveämmän reunakaistaleen kanssa nämä olisivat täydelliset.


Olo on kuin Täti Moonikalla.
 
Muoks. Ohje istuintyynyihin löytyy Grete Gulliksen Moen kirjasta Värikkäät tilkkulahjat. Itse muokkasin ohjetta paremmin jämäpaloihin sopivaksi.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Päärynäinen

 Tässä taas yksi kesäompelus. Kaapissa oli sopivankokoinen pala Marimekon päärynäkangasta ja päässä idea väljästä hellemekosta. Sopivaa kaavaa ei siihen hätään löytynyt, mutta se ei hidastanut yhtään. Oikeita mittoja bongattiin sopivasta valmisvaatteesta, sitten vaan nipsnaps ja mekko oli leikattu.


Alkukesästä leikattu mekko oli kuitenkin ilmeisesti päässyt kutistumaan ompelupöydällä, ennen kuin ehdin saumuroimaan sen kasaan. Heinäkuun lopulla valmistunut mekko alkoi nimittäin olemaan melko nafti. Muutamat hellepäivät sen kanssa ehdittiin kuitenkin viettämään ja toimivaksi toteamaan. Selkäpuolelle leikattu "marimekkomainen" kolo helpottaa joustamattoman materiaalin pukemista ja viilentää ihanasti.


Malli: vapaalla kädellä saksittu
Materiaali: Marimekon päärynä-puuvilla, vuorina puuvillabatistia, pääntiellä vihreää vinonauhaa
Koko: 74/80



Viimeisen kuvan alalaidassa pilkistää jo jotain, mitä ajattelin esitellä seuraavaksi ;)

perjantai 2. syyskuuta 2011

Kimonotakki

Jokin aika sitten sain lahjaksi Mari Savion ja Kati Rapian kirjoittaman "Juju - Erilainen lastenvaatekirja" -teoksen. Jo ensimmäisellä selailulla oli selvää, että kirjan ohjeilla tulisi valmistumaan ainakin iki-ihana kimonotakki. Vauvapeitosta oli jäänyt ylitse söpöjä tilkkukankaita, joten ne olivat ilmiselvä valinta takin materiaaleiksi.


Malli: Juju-kirjan Kimono
Koko: 90 cm ilman saumavaroja eli sopiva noin 80 senttiselle
Kankaat: Freshcut by Heather Bailey & Wildwood by Erin McMorris, lisäksi vanhaa lakanakangasta ja muutama satiininauha



Kimonotakista tuli ihanan väljä ja juuri sopiva kesän hellepäiviin. Tässä takissa kuljettiin kotipihassa ilman vaippaa ja otettiin muutenkin rennosti. Malliin sopivat erinomaisesti vaikka vanhat puuvillaiset verhokankaat, kirpparilöydöt tai muuten vaan kaapin perällä marinoituneet puuvillat. Syyskeleihin sopivan siitä saa kevyellä vuorituksella.


Äiti haluaa samanlaisen!

torstai 1. syyskuuta 2011

Uuden alku

 Hei, olen Rouva Pee ja kärsin kroonisesta käsityöpuuskasta. Haussa vertaistukiryhmä ja kanava omien ideoiden ja aikaansannosten jakamiseen.

Näin, nyt se on taas aloitettu. Olen pitänyt blogia aiemminkin, mutta pienen vauvan äitinä aika tuntui olevan kortilla, eikä bloggaamiseen jäänyt juuri aikaa saati voimia. Nyt Neiti Näpsäkkä on jo iso päiväkotilainen ja äidille jää aina välillä omaakin aikaa. Päätin siis aloittaa alusta, ihan alusta, ja pistää blogin pystyyn. Toivonkin löytäväni tätä kautta paljon uusia ihania blogeja ja ideoita. Jätäthän puumerkkisi, jotta pääsen vastavierailulle :)

Ennen kuin päästän itseni vauhtiin, katsotaan mitä olen saanut aikaiseksi ennen Tuulentupasta.


Ihastuin Jatan norsuslipariin välittömästi sen nähtyäni ja halusin tehdä heti oman, tosin vain pienoiskoossa. Näitä syntyikin sitten ihan lahjaksi asti; tämä setti lähti ihanaiselle kummmipojalle vauvalahjaksi. Norsukuvio on alunperin Jessica Trompin.


Itselle on syntynyt suhteellisen vähän neuleita, johtuen lyhyestä pinnasta ja kärsimättömästä luonteesta. Tämän "tupakkatakin" puskin kuitenkin läpi ja siitä tuli ihan ykköstakki talven pakkasiin.



Itselle on kuitenkin kiva ommella kaikenlaista, sillä niin saa valmista nopeasti (siis jos kaikki menee putkeen). Samovaarin limenvärisestä batistista piti saada kesämekko ja sellainen siitä tuli. Onneksi en laskenut, kuinka paljon verta, hikeä ja kyyneliä sen valmistuminen vaati.


Pitsihuivit on ihania, niitä pitää saada lisää, lisää, lisäää....


Samoin kuin villasukkia....




Kun Neiti Näpsäkkä ilmoitti tulostaan, piti käsityörintamallakin kokeilla jotain uutta. Neulahuovutuksella tehdyistä huopakoirista syntyi mobile...


...ja Atlantin takaa tilatuista tilkuista vauvapeitto.


Ruskeasta alpakkalangasta neulotulle karhuhaalarille hykertelyn pitkään.


Kaikilla pikkuihmisillä pitää olla oma pupukaveri, eikö vain?


Neiti Näpsäkkä viihtyi mahassa niin hyvin, että tämä kastepuku ehti valmistua helminappeja myöten. Kaksi viikkoa lasketun ajan päälle on aika paljon.

Nämä ja paljon muuta löytyvät vanhan blogin puolelta.