Rimpsua tonttutytölle

Tässä joulun alla muistui mieleeni, että kangasvarastoni kätköissä majaili viime vuonna Metsolasta ostamani ihanainen piparijoustofrotee. Ihastuksissani esittelin sitä Neidille, ja voi kun olisitte nähneet toisen ilmeen. Toinen kulmakarva koholla ja katse viestitti selvää ylenkatsetta tyyliin "et voi olla tosissasi". Äidin oli otettava kovat keinot käyttöön. Runsain sanankääntein ja superlatiivein kuvailin Neidille millainen kaunis ja ihastuttava tanssimekko kankaasta valmistuisi. Ja viimeiseksi taikasanat, "joulupukkikin tykkäisi". 

Neiti on nykyään todella tarkka vaatteistaan. Kaikissa, mitä hän kelpuuttaa päälleen, täytyy olla pitkä helma ja jokin "juttu". Näiden kriteerien vuoksi mm. Marimekolta ostamani suloinen tunikatuliainen on jäänyt täysin käyttämättä. Nykyisin olenkin hyvin varovainen ostaessani tai ommellessani Neidille yhtään mitään päällepantavaa. Parasta on saada hyväksyntä heti alkumetreillä eli vaaterekillä, kirpparipöydässä tai kangaslaatikolla. Onneksi tästä piparimekosta tuli alkuvaikeuksien jälkeen selvä suosikki.

Malli: Green Butterfly, Ottobre 1/2012
Koko: 98
Kangas: Piparijoustofrotee Lasten Metsolasta
Modaukset: Hihat pitkinä ja resorilla

Nyt meillä on kiva ja jouluinen mekko jouluaattoa ja joulupukin odottelua varten.

Pienille varpaille

Tuntuu, että elän melkoisen vauvasateen keskellä. Ikisinkuksi aiemmin luulemani serkku sai viikko sitten pienen poikavauvan ja pienille varpaille piti tietenkin neuloa nopeasti jotain lämmikettä. Kunhan syksyn kiireet hellittävät, on pienelle tarkoitus ommella jotain muutakin päällepantavaa.

Tuulentupanen on jäänyt täysin tämän syksyn jalkoihin. Ihanaa pehmoista ja lämmintä on kyllä valmistunut, mutta valokuvaamiseen soveltuvat hetket ovat olleet kiven alla. Syksy on tuntunut todella pitkältä ja pimeältä. Toivottavasti pian saataisiin lunta, jotta hieman kirkastuisi; niin mieli kuin sääkin.

Ihanaa joulun odotusta kaikille! Meillä asennettiin jo ulkovalot tuomaan hieman valoa tuonne pimeän keskelle.

18 pientä elefanttia marssii näin...

Jos johonkin olen jumiutunut, niin tähän Jessica Trompin norsukuvioon. Se on päässyt koristamaan jo muutamaa vauvaslipoveria ja pipoa. Nyt käytin sitä jälleen. Tällä kertaa Neidin merinovillaneule kaipasi jotain pientä piristystä ja niinpä kaivoin tutun ja hyväksi havaitun kirjoneulekaavion esiin.

 

Takki itsessään meinasi päätyä jo purkuun. Neuloin aluksi hieman erilaisen kauluksen, enkä ollut siihen ollenkaan tyytyväinen. Itse asiassa koko takki alkoi tympiä samalla. Onneksi päätin kuitenkin kokeilla ihan yksinkertaista joustinneulekaulusta. Sehän toimi ja takkikin alkoi taas tuntua ihan mukiinmenevältä. 

Malli: Garnstudion vauvajakku omin muokkauksin

Lanka: Drops Merino Extra Fine

Koko: 92/98

Muuta: puunapit Nappi Kikasta

Parasta, että neuleen käyttäjä pitää villatakista oikein paljon. Takki onkin ollut päällä lankojen päättelystä saakka ja aina välillä leikkien lomasta kuuluu  laulu "Ykki pieni ehefantti maassii näin..."

Vauvahuumaa

Ihana ystävä sai viikonloppuna pienen tyttövauvan. Onneksi minulla oli ollut vauvalahja valmiina jo siitä asti, kun tulokkaan sukupuoli selvisi. Vauvahuumassa olin ommellut pienen liivimekon Murun *vink* -pupuneuloksesta ja sen pariksi neuloin vielä pienet satiininauhalla suljettavat töppöset.

Mietin pitkään mekon kiinnitystä ja olin jo melkein päätymässä neppareihin. Ajattelin kuitenkin kokeilla, miten kankaalla päällystettävät Prymin nappipohjat toimisivat, ja toimivathan ne. Onneksi uskaltauduin kokeilemaan ensimmäistä kertaa napinläpien ompelemista, sillä nuo napit tuovat mielestäni mekkoon sitä jotakin.

Liivihame
Malli: oma sovellus kaupan mekosta
Koko: noin 62
Kangas: Murun *vink* -luomuneulos, vuorena valkoista trikoota käyttämättä jääneestä t-paidasta

Tossut
Malli: omasta päästä kokeillen
Lanka: langan loppuja, Novitan woolia ja Dropsin Merino Extra Fine
Koko: olisko puolivuotiaalle?

Nyt vain odotellaan malttamattomana sopivaa työmatkaa Helsinkiin, jotta pääsen tutustumaan uuteen pieneen ihmiseen ♥

Puuh.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Nyt se olis tikkausta vaille valmis. Koko tulee olemaan 

noin 160 x 160 cm.

 

Siivouspäivän satoa

Ihan loistava keksintö tämä Siivouspäivä! Kiertelimme Neidin kanssa keskustan ja lähialueiden pihakirppiksiä ja teimme huippuedullisia löytöjä. Neidin silmiin osuivat kaikki Hello Kitty-aiheiset ihanuudet, minä silmäilin puolestani vanhoja astioita ja sisustustekstiilejä. Mukanamme kotiin matkasivat mm. tällaiset Karhulan keittiötölkit ihan muutamalla eurolla. Olen etsinyt näitä sopuhintaan normikirppiksiltä, mutta tuloksetta. Nyt sain kerralla heti useamman.

Käyttötarkoituskin oli valmiina parille pienemmälle purkille. Yhteen tölkkiin varastoin aiemmin rumassa pahvilaatikossa lojuneet ompelulangat. Nyt tölkki saa huoletta unohtua vaikka keittiön pöydälle.

Toisessa tölkissä säilytetään nykyisin pitkiä kruunukynttilöitä, joita on mielestäni ollut todella hankala säilyttää erinäisten laatikoiden pohjalla. Vinkin tähän säilytysratkaisuun olen saanut useammastakin sisustusblogista ja mielestäni tämä on oikein loistava idea! Ja kauniskin. Vielä omaa käyttötarkoitustaan odottaa tuollainen iso 5 litran tölkki, mutta eiköhän sillekin jotain keksitä.

Tänään poljimme koko perheen voimin Turkansaaren perinteisille syysmarkkinoille. Ihanat markkinat sikäli, että siellä on sellaista vanhan ajan tunnelmaa ja kaikki rihkamakauppiaat puuttuvat. Mukaan lähti suloista luonnonkasveilla (voikukka-nokkonen ja jokin seitikki) värjättyä villalankaa ja iso pullo tyrnimehua. Tuon ihmemehun voimalla olisi tarkoitus pysyä terveenä ensi talvi. Katsotaan, toteutuvatko myyjän lupaukset.

Hitaasti, mutta varmasti...

 ...edistyy tämä oma versioni Ruby strings -tilkkutäkistä.

Kyllä se ihan varmasti valmistuu, vaikka mieskin käy vähän väliä huomauttelemassa puuttuvien tilkkujen määrästä. Ja siitä tulee ihana, vaikka värimaailma onkin jotain aivan muuta, kuin sitä pinkkiä ja limeä, jota olen tottunut käyttämään.

Jatkoa seuraa, toivottavasti.

Aurinko!

Heippa vaan pitkästä aikaa! Lomaltapaluu on ollut tänä vuonna hankalampaa kuin yleensä, sillä kesäkelit saapuivat näille leveysasteille vasta ensimmäisenä työpäivänäni (tottakai). Niinpä ulkosalla on tullut vietettyä tavallista enemmän aikaa ja kaikki muu (kotityöt, käsityöt, yhteydenpito sukulaisiin) on jäänyt vähemmälle. Huomasin mm. että olen kirjautunut henkilökohtaiseen sähköpostiini viimeksi elokuun alkupäivinä! Mutta mitä siitä, rakastan tällaisia lämpimiä alkusyksyn päiviä, vaikken ikinä osaakaan pukeutua oikein vallitsevan säätilan mukaan. Aamut ovat kylmiä, mutta keskipäivällä aurinko lämmittää jo niin, että ennen töihinlähtöä puettu villapaita ja takki ovatkin aivan liikaa.

Ajattelin esitellä nyt kesälomalla surautetut Bambi-tunikat. Ostin tätä Metsolan keltaista Bambi-trikoota aluksi vain Neidin tunikaa varten, mutta sitten minuun iski kamala kateus: Minäkin halusin samanlaisen. Niinpä ostoskoriin hieman suurempi määrä pirteää trikoota ja ompelupuuhiin. Neidin tunikaan sovelsin Ottobren paitakaavaa ja omaani Caorann-blogin innoittamana Suuren Käsityö-lehden mammapaitakaavaa. Kivoja tuli molemmista. Nyt voimmekin Neidin kanssa loistaa kilpaa auringon kanssa.

Kaavat: SK 2/2011 ja Ottobren Toy Dog 6/2011
Kangas: Metsolan Bambi, noin 1,5 m
Koot: S ja 92

Nyt on vielä pakko esitellä Päivityksiä-blogista voittamani ihana virkattu kori. Palkinto on ihana, mutta vielä merkityksellisempää on, että se on ensimmäinen voittamani palkinto niinku ikinä. Kori on väritykseltään ihan napakymppi ja Neiti varasikin sen välittömästi itselleen. Nyt kopassa majailee Neidin käsinukkekokoelma. Kiitokset jälleen kerran ihanasta arpajaispalkinnosta!

Pikku emännän viiri

Heti alkuun pahoittelen kuvien heikkoa laatua. Ne on otettu ukkosen paukkuessa ulkosalla, joten valaistuksen suhteen olisi voinut toivoa parempaa hetkeä.

Tällaisia viirejä on näkynyt viime aikoina useammassakin blogissa. Itsekin olen suunnitellut sellaisen askartelua jo hyvän aikaa. Vasta eilen sain kuitenkin aikaiseksi tarttua alati suurenevaan tilkkulootaani. Päätin heti alkuun, että ompelukonetta käytän niin vähän kuin mahdollista ja niinpä nämä viirit onkin kovetettu ja liimattu yhteen takakappaleen kanssa kaksipuoleisen liimakankaan avulla. Helppoa kuin heinän teko. Viirit myös pysyvät hyvin jämäkästi muodossaan ja siitä minä tykkään. Liimauksen jälkeen ompelin vain pari metriä puuvillanauhaa lippunaruksi ja viiri oli valmis asennettavaksi (tosin nyt kuvia katsellessani huomasin, että lippunarun silityskään ei olisi ollut pahitteeksi...).

Neitikin taisi tykätä pikku emännän viiristään, sillä tokaisi sen nähtyään: "oii, kaunis!" Suunnitelmissa olisi askarrella samanlainen, tosin ehkä hieman hillitympi, myös meidän keittiöön. Katonrajassa oleva matala, mutta hyvin leveä ikkuna ei verhoja kaipaa, mutta jotain pientä piristystä kuitenkin. Tällainen viirinauha voisi sopia sinne oikein mainiosti.

Mustikkametsällä

Kesän lähetessä loppuaan, minut valtaa pieni maanisuus. Sellainen marjamaanisuus. Pakko hamstrata pakastin täyteen mansikoita, mustikoita, vadelmia ja puolukoita. Viimeisin villitys, josta todella tajuan tulleeni vanhaksi, ovat hillat ja kanttarellit. Ennen en todellakaan välittänyt kummastakaan, mutta kummasti aika muuttaa makutottumuksia muunkin kuin värimieltymyksen suhteen. Asumme kaupungissa, eikä pihamme ole suuren suuri, mutta onnistuneesti kasvatan siellä mansikoita, pensasmustikoita ja marja-aroniaa. En malta odottaa, että pieni omenapuumme alkaa tuottaa hedelmää. Meillä olisi pihassa myös vadelmaa, jos olisin saanut itse päättää asiasta. Mies kuitenkin pisti kapuloita rattaisiin ja halusi jättää osan pihasta nurmikoksikin (omituista).

Luottomustikkapaikassamme Kajaanissa eivät mustikat vielä olleet kypsyneet. Keskipohjanmaalla käydessämme löysimme kuitenkin pihametsästä oivan paikan, jossa akuutein mustikkahimo tuli tyydytetyksi. Neiti pääsi myös kokeilemaan uutta villatakkiaan. Aloitin sen juhannuksena, mutta langan loputtua sain sen viimeistellyksi vasta tällä viikolla. Minulla oli varastossa ihanat keraamiset sydännapit, joita olin ajatellut tämän harmaan takin pariksi, mutta ne osoittautuivatkin aivan liian suuriksi ja painaviksi. Onneksi varastosta löytyi Prymin päällystettäviä nappeja. Tästä yhdistelmästä tulikin vielä hauskempi, kuin olin osannut odottaa.

Malli: Suuri Käsityö 3/2012, pitsineule sovellettu

Koko: 92

Lanka: BC Garn Semilla luomuvilla, väri vaalea harmaa, noin 125 g

Napit: Tilkuilla päällystetyt Prymin nappipohjat

Mikä marja saa sinut villiksi?

Paluuta arkeen

Kesäloma on pian lopuillaan, joten palaillaanpas pikkuhiljaa myös tänne blogimaailmaan. Alkukesä meni osaltani lähinnä sairastamiseen, niin kovasti iski koivun siitepöly tänä vuonna. Muutaman viime kesän olinkin selvinnyt helpommalla raskaus- ja imetyshormonien avulla. Kesäkuussa tuli myös harrastettua melko koiramaisia aktiviteetteja perheemme karvaisen jäsenen kanssa; koira kun on jäänyt viime aikoina täydellisesti kaksijalkaisen lapsemme varjoon. Muutama viikonloppu kului siis mamman ja koirulin laatuajan merkeissä. Hauskaa oli, mutta tulipa taas todistettua sekin, että koiraneiti on aivan yhtä tuulella käyvä otus kuin perheen muutkin naispuoliset jäsenet.

Sateisen kesäkuun aikana ei tullut pahemmin tehtyä käsitöitä. Neulominen ei juuri innostanut, eikä ompeluunkaan ollut yhtään energiaa, saati aikaa. Sen verran kuitenkin sain aikaiseksi, että siivosin ja järjestin kotimme kaapit. Yhtä sun toista turhaa romua tulikin heitettyä pois ja muut järjestin muun muassa tällaisiin ylijäämätapeteilla päällystettyihin kenkälaatikoihin. Ovat tosi helppoja tehdä ja lopputulos on joka suhteessa oikein siisti. Vielä kun saisi miehenkin opetettua siihen, että kaikelle paikka, ja kaikki paikalle :) Taitaa olla turha toive...

Tänään minua puraisi ompelukärpänen pitkästä aikaa, kun hain postista hartaasti odottamani Mekkotehdas -kirjan. Tilasin tämän jo kuukausi sitten, joten muutama muukin on tainnut haluta samanlaisen ;) Kuvat ja tunnelma kirjassa ovat todella hurmaavia ja mekkokaavat toinen toistaan suloisempia. Ihan ensiksi meillä taitaa valmistua Alviina, sitten Maret, Karoliina, Amalia, Orelma... Huh huh, lista on pitkä.

Tilkkuiluunkin pitäisi löytää aikaa. Päätin aloittaa uuden projektin ja malliksi valikoitui Ashleyn ihana Ruby Strings Quilt.  Päätin kokeilla minulle vieraampia värisävyjä ja tilasin Joel Dewberryn Aviary2 -kankaita luumun sävyissä. Tästä on tarkoitus syntyä ihana talvinen torkkupeitto olohuoneen sohvalle. Jos innostusta riittää, ommellaan samoilla tulilla myös sohvatyynyille uuden päällyset. Voi hurjaa, olenkohan haalinut itselleni aivan liian suuren urakan... Jatkoa seuraa, toivottavasti.

Helmat hulmuamaan

Kun bongasin tämän ihanan punavalkoisen leppispuuvillan Urban Zoologien valikoimasta, tiesin heti, että siitä syntyisi Neidille kesämekko liehuvin helmoin. Ottobren Kokeshi Doll -mekon kaava tuntui sopivan siihen tarkoitukseen oikein hyvin.

Mekon malli on tosi leveä, mutta valkoinen satiininauha vyötäröllä kokoaa liehuvat helmat söpösti ja näin mekko sopii myös juhlavimpiin tilaisuuksiin. Allehan voi pukea vaikka valkoisen pitsihameen. Koko on myös niin reilu, että tämä saattaa sopia Neidille vielä ensi kesänä tunikana. 

Malli: Kokeshi Doll, Ottobre 3/2012
Koko: 92
Kangas: Ladybugs, Urban Zoologie by Ann Kelle for Robert Kaufman, Fabric Shoppesta

 

Tilkkupussin jämistä syntyi Neidille myös tällainen kevyt rimpsuhelmahame Aenon Easy Peasy -hameen ohjeella. Hameen tutorial on tosi hyvä; vain hieman poikkesin ohjeesta kaventamalla hameen  yläkappaletta Neidille sopivaksi. Näitä voisi huristella kesäksi useampiakin.

Jokohan tämä koivun kukinta olisi pian ohi? Olen todella allerginen niin koivun, lepän kuin kaikkien muidenkin puiden siitepölylle ja tämä kevät on ollut minulle  t o d e l l a  hankala. Ulkosalla olisi ihana viettää aikaa tuoksutellen kevään uusia tuoksuja, mutta sen jälkeen olenkin ihan petipotilas. Tämän päivän olen pääasiasssa nukkunut allergialääkkeiden väsyttävän vaikutuksen vuoksi ja silmäni ovat muurautuneet lähes umpeen eilisen metsälenkin jäljiltä. En haluaisi valittaa, muttaku...

Murua Muruselle

Tämä mekkonen on lojunut kaapin perällä puolivalmiina varmasti puolen vuoden ajan. Mikä lie kevätpörriäinen saanut minut täyteen ompeluinnostusta, sillä sain tämän vihdoin viimeisteltyä. Ja aikaahan tähän meni hurjat 10 minuuttia. Kummasti vaan nämä keskenjääneet projektit tuntuvat niin ylivoimaisilta. Kunhan vain saa itseään niskasta kiinni,  viimeistely on usein lastenleikkiä.

Nämä Muru-neulokset ovat kyllä mun lemppareita. Nämä saavat multa suuresti plussaa materiaalin luomu-statuksesta. Huomasitteko, että kauppaan on tullut uusi ihana Leo-neulos? Luulen, että minun on hankittava sitä jossain vaiheessa.

Malli: oma liivimekon peruskaava, muistaakseni vapaalla kädellä saksittu
Koko: 92
Kangas: Murun *vink*, vuorena oma vanha t-paita

Seiloriromantiikkaa

On kaksi asiaa, joita en muutama vuosi sitten olisi ikimaailmassa yhdistänyt itseeni. Toinen niistä on tummansininen väri ja toinen mummon pelargooniat. Mutta kappas vaan, tänään olen löytänyt itseni pukeutumasta uuteen tummansiniseen tunikaani ja samoilla tulilla myös istuttamasta pelargoonioita oven pieleen. Niin se maailma muuttuu.

Kun näin tämän tummansinisen pilkkutrikoon Eurokankaassa, se veti minua puoleensa niin, etten voinut lähteä kotiin ilman sitä. Ensimmäinen ajatukseni oli ommella siitä Neidille lyhythihainen tunika kesäksi. Jossain vaiheessa tulin kuitenkin itsekkääksi ja halusin omia koko kankaan itselleni. Niinhän siinä sitten kävi, että Ottobren uusimmassa lehdessä ollut Jungle Stripes -mekon kaava ja tämä kangas päättivät muotoutua kevyeksi seilorihenkiseksi tunikaksi minulle, ja vain minulle. 

Modasin kaavaa jonkin verran niin, että esimerkiksi pääntielle tuli laskoksia enemmän kuin ohjeessa. Tein myös hihansuihin kuminauharypytysten sijaan pienet resorit. Jouduin myös kaventamaan tunikaa jonkin verran sivuilta.

Malli: Jungle Stripes, Ottobre 3/2012
Koko: 164 cm kavennettuna
Kangas: Eurokankaan pilkkutrikoo

Voin jo melkein tuntea merituulen hiuksissa ja nähdä itseni kiikaroimassa horisonttiin valkoisen purjelaivan kannella. Vain purjehduskengät ja merimieslakki puuttuvat. Valitettavasti kököt kuvat ja kehno malli eivät tee tunikalle oikeutta.

Kuten jo mainitsin, puutarhan puolellakin on tapahtunut paljon. Terroristien raateleman omenapuun tilalle sain ihanan pilvikirsikan ja etupihan kivipihakin sai seurakseen muutamia kääpiokatajia ja mehitähtiä. Ja ah, etuovella kukkivat mummon pelargoonit. Rakastan näitä kukkia. Ne tuovat niin elävästi mieleen mummun ja kesät lapsuudenkodissa.

Roskisdyykkari tässä moi!

Joskus sitä vain sattuu olemaan onnenpäivä. Sellainen sattui omalle kohdalle viikonloppuna. Olin viemässä tapani mukaan roskapussia taloyhtiömme roskakatokseen, kun energiajäteen keräysastiassa silmiini osui jotain kiinnostavaa. Siellä roskien joukossa, aivan hylättyinä, lojuivat nämä upeat kranssipohjat. Tiedän, että jouluun on vielä aikaa, mutta en voinut antaa näiden löytöjen kulkeutua polttolaitokselle. Varsinkaan, kun muistin miten epätoivoisena yritin viime talvena löytää kohtuuhintaisia ja sopivia kransseja kotimme ovelle.

Pienemmän kranssin uskoisin maalaavani huurteisen valkoiseksi. Suurempi saa jäädä tuollaiseksi, mutta se koristellaan kauniilla joulunauhalla ja  jollain muulla sopivalla härpäkkeellä. Tässä vaiheessa tulee hieman häiriintynyt olo; kaivella nyt roskista rempallaan olevia joulukransseja keskellä kauneinta kevättä. Silti ihmettelen suuresti, miten joku on raaskinut heittää tällaiset täysin käyttökelpoiset ja pienellä tuunauksella helposti kaunistettavat kranssit kaatopaikalle.

Olen minä tehnyt  muutakin kuin vain dyykannut. Ompelukone on surissut viime päivinä ahkerasti, mutta ne aikaansaannokset esittelen hieman myöhemmin. Tässä muutama kuva Neidin uusista kevätpipoista. Sydänpipo ommeltiin alunperin Racoonin sydäntakin pariksi, mutta se sopii kivasti myös Po.P:n pinkin välikausipuvun kaveriksi.

Marimekon pallotrikoosta ommeltu neliöpipo tehtiin Espanjan matkaa varten. Sitä on pidetty ahkerasti myös kotisuomessa ilmojen lämmettyä. 

Seuraavaksi jotain ihan vain mulle :)

Terroristeja

Kevät tulee, mikä on tosi hieno juttu. Oma keväänodotukseni tosin koki melkoisen kolauksen, kun viime keväänä rakkaudella istutetut omenapuuntaimeni paljastuivat lumen alta. Huomasin välittömästi, että meidän puutarhassa oli vieraillut terroristeja. Ei tosin mitään kovin välkkyjä yksilöitä, koskapa olivat jättäneet näin selkeät todisteet käynnistään.

Kyllä vain. Molemmat rakkaani oli syöty poikki ja runkokin oli kuorittu paljaaksi pitkältä matkalta. Saan kyllä syyttää tästä vain itseäni, kun syksyllä jätin laiskuuksissani jänisverkon virittämättä ajatellen, etteivät ne aidatulle pihalle kuitenkaan pääse. Kuinka väärässä olinkaan.

Onneksi pihalta löytyy paljon muuta ilonaihetta, joten harmituksissani voin lepuuttaa silmiäni lumen alta puhkeavissa krookuksissa ja heräilevissä silmuissa.

Toivottavasti pian jotain ompelujuttujakin. Iloista vappua kaikille!

Pömpön piilotusta

Mitäpä sitä kiertelemään: minulla on ongelmia vyötärölle kertyvän pelastusrenkaan kanssa. Minun on ollut kovin vaikeaa hyväksyä sitä tosiasiaa, sillä nuoruudessa hankitun kovan peruskunnon varjolla olen kuvitellut, että voin syödä mitä vain, eikä se näy. Ensimmäisen lapsen ja kriittisen 30 ikävuoden jälkeen voin todeta, että se ei todellakaan pidä enää paikkaansa. Söinpä sitten vaikka vain yhden suklaalevyn suklaapalasen, näkyy se heti seuraavana päivänä vyötäröllä.

Asia olisi muuten ihan ok (pidän pienestä pehmeydestä), ellei vaatekaappini olisi pullollaan hieman kapeammalle ja kiinteämmälle vartalolle sopivia vaatteita. Olen etsiskellyt kaupoista nätinnäköisiä paitoja, jotka peittäisivät vyötärömakkarani. Mitään ei kuitenkaan löytynyt pääsiäisviikon Espanjan lomaa varten, joten jouduin ompeluhommiin. Kaapissa oli rakkaudella säilöttyä Marimekon pallotrikoota, joten uskaltauduin uhraamaan kankaan tätä projektia varten. Vähän mittoja hyvin sopivasta mammapaidasta ja eikun menoksi. Ihan kiva siitä tuli.

 

 

Ompelin samaan syssyyn paidan samalla mallilla myös Neidille. Se ei onnistunut yhtä hyvin, sillä paidasta tuli ainakin 2 kokoa liian pieni!! Kyllä harmittaa. Kankaana myös Marimekon hauska pallotrikoo. Noh, paita pääsee kaappiin odottamaan, josko sille joskus löytyisi käyttöä.