Lämpimiä unia

Neiti Näpsäkän yöuniin kuuluu erottamattomana osana unipussi eli tutummin vaan "pussi". Ilman sitä uni ei meinaa tulla millään ja jos tulee, niin nukkuminen on rauhatonta pyöriskelyä. Ensimmäiseen "pussiin" tutustuttiin siinä vaiheessa, kun Neiti oli kasvanut pienimmästä vauvavaiheesta, eikä enää pysynyt peitosta käärityn kapalon sisällä. Kun tuo pussi jäi pieneksi, ompelin uuden, ja taas uuden ja nyt sitten tämän.

Kaavan pussiin olen piirtänyt käyttäen apuna Grobagin pussia ja lisännyt siihen vain vähän pituutta. Pussin uloin kerros on ihanan pehmeää flanellia Sampsukasta, sisäkerroksena polarfleeceä Eurokankaasta. Vasemmalla puolella on pukemista auttava pitkä vetoketju ja olkaimissa nepparit. On lämmin ja pehmeä.

Oletan tämän pussin jäävän Neidin viimeiseksi, sillä vanha pinnasänky alkaa pikkuhiljaa jäämään pieneksi. Edessä on siis jännittävä ison tytön sänkyyn siirtyminen, mutta sitä ennen tämä äiti haluaa pitää vauvansa unipussissa. Ihan jo pehmentääkseen niitä potkuja, joita aamuöisin isin ja äidin välissä nukkuva Neiti suuntaa suoraan vieressä nukkuvien naamaan.

Norsu-tunika

Norsut (ja puput, hauvat, kissat, hepat, possut ja kaikki muukin pehmeä ja pyöreä) ovat meillä tällä hetkellä kovassa huudossa. Niinpä Neiti Näpsäkän piti saada myös oma "noosu"-tunika. Kankaat löysin Metsolasta, ihanan velourkuvan Hanhelista, mutta oikeita kaavoja ei sattunut eteen juuri silloin, kun olisi ollut sopiva leikkelyfiilis. Ystävät tietävät, että olen monessa asiassa melkoinen hätähousu. Yleensä se on pelkästään huono juttu, mutta joskus onnistuukin. Niin kuin tällä kertaa, kun päätin leikellä kankaat silmävaraisesti.

 

Malli: vapaalla kädellä saksittu

Kankaat: paksu joustofrotee ja resori Lasten Metsolasta

Silitettävä velourkuva: Hanhelista

Koko: 80-86

Harmikseni huomasin, että resorin vihreä väri on aika kaukana norsu-kuvan limenvihreästä. Mutta no joo, meillä ei olla niin tarkkoja muistakaan jutuista, joten ehkä pystyn elämään tämänkin asian kanssa...

Koti puettu syksyyn

Laskin eilen päiviä jouluun ja säikähdin. 50! Mihin tämä syksy on hävinnyt? Tuntuu, että vastahan minä istuttelin kukkapenkkiin kukkasipulit ensi kevättä varten ja nyt pitäisi jo alkaa kaivamaan esiin jouluvaloja ja -pöytäliinoja. Varmaan sanomattakin selvää, että meillä ikkunoissa roikkuivat vielä äsken valkoiset kesäverhot, jotka pimeiden ilmojen tultua alkoivat vaikuttaa tosi ankeilta ja kylmiltä. Tarvittiin lisää väriä ja lämpöä. 

Jostain syystä minun on ollut todella hankalaa päättää sopivia verhoja meidän olohuone-keittiöön. Tila on melko suuri ja seinät vaaleat (en jaksa maalata), joten verhoilla on suuri rooli tilan tunnelmanluojana. Tänä syksynä sopivaa verhokangasta etsittiin Tukholmaa myöten, mutta mitään sydäntäsykähdyttävää ei oikein löytynyt. Suurin syy siihen taisi olla, etten itsekään tiennyt yhtään, mitä olin etsimässä. Viikko sitten maanantaina satuin piipahtamaan Kodin Ykkösessä ihan muilla asioilla, kun tämä kangas sattui silmiini ja suorastaan huusi: "Ota minut mukaan"!! Kuinka ollakaan, tavaratalossa oli parhaillaan 30 % alennus kaikista verhokankaista. Tuntui suorastaan kohtalon johdatukselta.

Kankaassa on kaikki ne värisävyt, joita on aina löytynyt meidän kotoa. Sitä lähti siis mukaani reilut 10 metriä. Ihana kangasmyyjä vinkkasi lisäksi hauskasta poimutusnauhasta, jolla saa verhoihin saman laskeutuvuuden, kuin rengasverhoilla. Kyseinen nauha ommellaan verhojen yläosaan ja verhotanko pujotellaan nauhassa olevista lenkeistä niin tiheästi tai harvasti kuin omaa silmää miellyttää. 

 

Tilaan tuli hetkessä enemmän lämpöä ja väriä. Tykkään suunnattomasti myös kankaan raidoituksesta.

Tässä yhteydessä voisin esitellä myös meidän kylpyhuoneeseen virkkaamani maton. Halusin tilaan jotain muuta kuin kaupasta löytyvät pesuhuonematot ja kun näin tämän ohjeen Modassa (3/2009), tartuin välittömästi koukkuun. Matto on ihanalla tavalla vanhanaikainen ja vähän hassu. Maton kude on hempeän vaaleanpunaista, vaikkei se kuvissa siltä vaikutakaan. Väri passaa kivasti ruskean lattialaatan pariksi.

Ohje: Juhannusruusu, Moda 3/2009. Löytyy myös Kangasaitan sivuilta.
Kude: Kangasaitan Lilli-ontelokude, noin 1,2 kg
Koko: halkaisija noin 1 m

Kun Täti Moonika oppi tilkuttamaan...

Niin, kaikki lähti siitä yhdestä vauvapeitosta. Sen jälkeen olen katsonut kaikkia kankaita "sillä silmällä". Mikä sopisi minkin kanssa ja minkälainen tikkaus saisi minkin kankaan parhaat puolet esiin. Tiedättehän, sellaista pientä maanisuutta ilmassa. Tekniikka on edelleen kaukana oikeaoppisesta, mutta apinanraivolla jotain on aina saatu valmiiksi.

Viime talven tuiskuissa haaveilin lämpimästä kesästä ja tilkuttelin samalla kangaskaapin kätköissä marinoituneista jämäpalasista jonkinlaista piknikvilttiä. Lopputulos ei ole ihan niin huippusiisti, kuin mitä ehdin jo mielessäni hekumoida. Ihan kelpo viltti siitä kuitenkin tuli.

Suuressa Käsityölehdessä oli joskus ohje piknikviltin tekoon ja sieltä sain idean ohuen vahakankaan käyttöön viltin nurjalla puolella. Tällä tavalla pieni kosteuskaan ei haittaa loikoilua nurmikolla.

Kuvissa viltti on ryppyinen ja reunoista puuttuu vielä kanttaukset. Jospa nuo saisi ensi kesään mennessä kuntoon.

Kangaslaatikon aarteista valmistui vielä istuinpehmikkeet puutarhatuoleihin. Jostain syystä mittaukset menivät hieman pieleen ja pehmusteista tuli vähän pienikokoiset. Ainakaan tämän mamman istumalihakset eivät täysin mahdu tämän neliön päälle. Leveämmän reunakaistaleen kanssa nämä olisivat täydelliset.

Olo on kuin Täti Moonikalla.
 
Muoks. Ohje istuintyynyihin löytyy Grete Gulliksen Moen kirjasta Värikkäät tilkkulahjat. Itse muokkasin ohjetta paremmin jämäpaloihin sopivaksi.

Päärynäinen

 Tässä taas yksi kesäompelus. Kaapissa oli sopivankokoinen pala Marimekon päärynäkangasta ja päässä idea väljästä hellemekosta. Sopivaa kaavaa ei siihen hätään löytynyt, mutta se ei hidastanut yhtään. Oikeita mittoja bongattiin sopivasta valmisvaatteesta, sitten vaan nipsnaps ja mekko oli leikattu.

Alkukesästä leikattu mekko oli kuitenkin ilmeisesti päässyt kutistumaan ompelupöydällä, ennen kuin ehdin saumuroimaan sen kasaan. Heinäkuun lopulla valmistunut mekko alkoi nimittäin olemaan melko nafti. Muutamat hellepäivät sen kanssa ehdittiin kuitenkin viettämään ja toimivaksi toteamaan. Selkäpuolelle leikattu "marimekkomainen" kolo helpottaa joustamattoman materiaalin pukemista ja viilentää ihanasti.

Malli: vapaalla kädellä saksittu
Materiaali: Marimekon päärynä-puuvilla, vuorina puuvillabatistia, pääntiellä vihreää vinonauhaa
Koko: 74/80

Viimeisen kuvan alalaidassa pilkistää jo jotain, mitä ajattelin esitellä seuraavaksi ;)

Kimonotakki

Jokin aika sitten sain lahjaksi Mari Savion ja Kati Rapian kirjoittaman "Juju - Erilainen lastenvaatekirja" -teoksen. Jo ensimmäisellä selailulla oli selvää, että kirjan ohjeilla tulisi valmistumaan ainakin iki-ihana kimonotakki. Vauvapeitosta oli jäänyt ylitse söpöjä tilkkukankaita, joten ne olivat ilmiselvä valinta takin materiaaleiksi.

Malli: Juju-kirjan Kimono
Koko: 90 cm ilman saumavaroja eli sopiva noin 80 senttiselle
Kankaat: Freshcut by Heather Bailey & Wildwood by Erin McMorris, lisäksi vanhaa lakanakangasta ja muutama satiininauha

Kimonotakista tuli ihanan väljä ja juuri sopiva kesän hellepäiviin. Tässä takissa kuljettiin kotipihassa ilman vaippaa ja otettiin muutenkin rennosti. Malliin sopivat erinomaisesti vaikka vanhat puuvillaiset verhokankaat, kirpparilöydöt tai muuten vaan kaapin perällä marinoituneet puuvillat. Syyskeleihin sopivan siitä saa kevyellä vuorituksella.

Äiti haluaa samanlaisen!