Lintukoto

Olen minä jotain saanut aikaiseksi loman aikana. Maalasin meidän valkoisen eteiskäytävän. Tuo lähes koko asunnon mittainen käytävä on todella hankala; sitä on mahdotonta sisustaa järkevästi ja luonnonvaloa sinne pääsee suotautumaan vain muiden huoneiden kautta ja ulko-oven maitolasin lävitse. Käytävän valkoisuus ja epäsiisteys on harmittanut minua pitkään. Mutta eipä harmita enää. Uuden eteistason avulla pipot, lapaset ja kengät pysyvät hyvässä järjestyksessä, eikä maalattu tila muistuta enää sairaalan vastaanottoaulaa.  

Etsin juuri oikeaa harmaansävyä pitkään. En missään nimessä halunnut harmaata, joka missään valossa taittaa siniseen. Mielestäni oikea sävy löytyi anopilta lainatusta sisustuskirjasta. Kirjassa sävy on rehdin harmaa, mutta seinällä se kyllä taittaa mielestäni kuitenkin siniseen. No, kaikkea ei voi saada. Pääasia, että seinä sointuu käytävän päätyseinällä olevaan koivutapettiin. 

Seinällä näkyvä puuaihe on saatu aikaiseksi maalaamalla seinään aseteltujen koivuaiheisten sisustustarrojen ylitse. Innoissani tilasin Ebaysta kyseiset tarrat ja kuvittelin niillä saavani eloa eteiseen. Maksoin itseni kipeäksi tullimaksuja ja tarrat eivät edes pysyneet seinässä! Mutta hyvä niin, tämä lopputulos voittaa mennen tullen kaikki sisustustarrat. Minulla olisi varastossa tarra-arkkiin kuuluvat limenvihreät lehdet, muutama lintu sekä orava. Päädyin kuitenkin näin yksinkertaiseen ratkaisuun ja asettelin oksalle vain kaksi lintua. Tuollainen alaston puuaihe sopii mielestäni tällä kertaa meille paremmin kuin täydessä lehdessä olevat puut. Ehkä joskus vielä liimailen oksiin lehdetkin.

Eteistasolle on tarkoitus asettaa pehmuste. Kyseinen superlon tilattiin Etolalta mittojen mukaan, mutta pehmusteen verhoilukangas uupuu vielä. En osaa millään päättää, haluanko kankaan olevan todella räikeä vai todella hillitty. Päätösten tekeminen ei ole koskaan ollut vahvin puoleni.

Hitaasti, mutta varmasti...

 ...edistyy tämä oma versioni Ruby strings -tilkkutäkistä.

Kyllä se ihan varmasti valmistuu, vaikka mieskin käy vähän väliä huomauttelemassa puuttuvien tilkkujen määrästä. Ja siitä tulee ihana, vaikka värimaailma onkin jotain aivan muuta, kuin sitä pinkkiä ja limeä, jota olen tottunut käyttämään.

Jatkoa seuraa, toivottavasti.

Melkein...

 Tikkaukset ja kantit vain puuttuvat. Olen jo nyt supertyytyväinen :)

Asusteita lumileikkeihin

Loppiaisena täällä satoi isoja, pehmeitä lumihiutaleita. Kävimme tyttöjen kanssa ihailemassa niitä pienellä pulkkaretkellä. Ulkoiluun sopivat hyvin ihan uudet Muru-neuloksesta ommellut pipot.

Nalle sai lumipesun.

Huomatkaa koiran kärsivä ilme, kun sitä on pyydetty olemaan hetki paikallaan :)

Olen ihastunut tähän Murun Kittykitty-neulokseen, enkä pelkästään siitä syystä, että kyseessä on luomu-neulos. Myös kuosi on tosi söpö, vaikken myönnäkään olevani mikään kissa-ihminen. Neiti Näpsäkälle on tästä neuloksesta syntynyt aikoinaan myös maailman söpöin liivihame. Kangasta oli vielä sen verran jäljellä, että sain siitä surautettua molemmille pipot. Ohje tähän helppoon malliin löytyy Pikku Piltin blogista.

Tykkään tosi paljon tästä mallista. Kuosin suhteen minun oli vain päästävä eroon siitä pienestä äänestä pään sisällä, joka toisteli "voiko aikuinen ihminen pitää kaupungilla tällaista pipoa?" Lopulta vastasin sille, että ihan hyvin voi.

Kaulassa minulla on tuubihuivi, josta jo aiemmin hieman mainitsinkin. Huivi syntyi joululomalla parissa illassa Dropsin uutuuslangasta, Andes. Mallina tässä on ihana Madelinetoshin Honey cowl. Lanka on paljon paksumpaa kuin ohjeessa, mikä ei todellakaan tee oikeutta ihanalle pintakuviolle. Tavoitteena onkin neuloa uusi huivi hieman ohuemmalla langalla. Toivoisin saavani käsiini Madelinetoshin Tosh DK lankaa, tuossa ihanassa grasshopper-sävyssä.

 Loppiaisena keräilin perinteen mukaisesti osan joulukoristeista pois. Jätin kuitenkin jäljelle ulkovalot ja muutamia sisävalojakin, sillä kaamosaikaahan tässä vielä elellään. Nämä sydämet oli myös pakko jättää ulko-ovelle sekä olohuoneen parioviaukkoon. En vain raaskinut vielä luopua ihan kaikesta ja eiväthän nämä nyt niin jouluisia ole, vai mitä luulette. Nämä syntyivät viime jouluksi erään sisustusliikkeen inspiroimana. Tarvitaan vain muutamia kivoja kankaita, käsin piirretty sydänkaava ja sisälle hieman vanua. Mikä estää tekemästä samanlaisia vaikka pirteistä kevätkankaista.

Erään pitsin tarina

Täällä olen ohimennen ainakin kerran maininnut erästä projektia varten virkkaamistani pitsiliinoista. Ehkä on aika kertoa, mistä oli kysymys. Heti, kun pari vuotta sitten näin Vilman virkkaaman iki-ihanan pitsivarjostimen, tiesin, että halusin samanlaisen. Tuo lamppu ei jättänyt minua rauhaan, vaan lopulta oli pakko etsiä äidin varastoista kaikki vanhat pitsikirjat ja tarttua koukkuun. Liina kerrallaan etenin kohti päämäärää. Virkkaaminen tuntui vievän ikuisuuden, mutta lopulta oli koossa tarvittava määrä. En osannut aavistaakaan, että vaikein osuus oli vielä edessäpäin. Nimittäin liinojen yhdistäminen ja tärkkääminen palloksi. Vilma oli tärkännyt liinat puoli palloa kerrallaan suuren kulhon päällä ja yhdistänyt sitten puolikkaat toisiinsa palloksi. En omista tarpeeksi suurta kulhoa, joten ajattelin kokeilla tärkkäämistä askarteluliikkeestä saatavan suuren pyöreän ilmapallon päällä. Noh, ei oikein onnistunut, mutta apinan raivolla tärkkäsin liinoista "pallon".

 Kuten kuvista näkyy, ei sitä ihan palloksi voi sanoa. Kaiken huipuksi lamppu luhistui. Tässä vaiheessa perheemme diplomi-insinööri sai taas tokaista "mitäs minä sanoin". Insinööri oli nimittäin epäillyt koko palloprojektia ja sen kestävyyttä vedoten joihinkin ihmeellisiin fysiikan lakeihin.

Kaunis se oli, mutta ei tosiaan kovin kestävä. Olisi varmaan tarvittu enemmän pieniä pitsiliinoja, joilla lamppuun olisi saatu lisää tukea. Noh, tässä vaiheessa olin jo saanut melkolailla tarpeekseni koko lampusta ja pitsiliinoista.

Seuraavaksi päätin siis purkaa koko viritelmän. Sekään ei ollut ihan yksinkertainen homma tärkkäyksen ja lukuisten umpisolmujen vuoksi. Lopulta sain kuitenkin irroteltua mielestäni kauneimmat pitsiliinat. Ei muuta kuin vähän vettä ja liinat oikaisuun, muutama solmu sinne tänne ja voilá, eteisen ikkuna sai uuden valoverhon.

Tässä vaiheessa insinööri kehtasi valittaa, että meillä näyttää  asuvan joku mummeli. Kieltämättä olin itsekin aluksi vierastanut ajatusta pitsisistä ikkunaverhoista. Pitsiliinoille oli kuitenkin keksittävä jotain hyödyllistä käyttöä, sillä oli niihin sen verran verta ja hikeä vuodatettu. Verhot muodostivat kevätauringossa kauniita varjoja vastapäiselle seinälle, joten saivat jäädä ikkunaan.

Nyt syksyn tullen kyllästyin pitsisiin verhoihin ja vaihdoin ne hieman toisenlaisiin. Pitsiliinat ovat nyt kaapissa odottamassa uutta inspiraatiota ja uutta projektia. Hyviä ideoita otetaan kiitollisena vastaan ;)

Koti puettu syksyyn

Laskin eilen päiviä jouluun ja säikähdin. 50! Mihin tämä syksy on hävinnyt? Tuntuu, että vastahan minä istuttelin kukkapenkkiin kukkasipulit ensi kevättä varten ja nyt pitäisi jo alkaa kaivamaan esiin jouluvaloja ja -pöytäliinoja. Varmaan sanomattakin selvää, että meillä ikkunoissa roikkuivat vielä äsken valkoiset kesäverhot, jotka pimeiden ilmojen tultua alkoivat vaikuttaa tosi ankeilta ja kylmiltä. Tarvittiin lisää väriä ja lämpöä. 

Jostain syystä minun on ollut todella hankalaa päättää sopivia verhoja meidän olohuone-keittiöön. Tila on melko suuri ja seinät vaaleat (en jaksa maalata), joten verhoilla on suuri rooli tilan tunnelmanluojana. Tänä syksynä sopivaa verhokangasta etsittiin Tukholmaa myöten, mutta mitään sydäntäsykähdyttävää ei oikein löytynyt. Suurin syy siihen taisi olla, etten itsekään tiennyt yhtään, mitä olin etsimässä. Viikko sitten maanantaina satuin piipahtamaan Kodin Ykkösessä ihan muilla asioilla, kun tämä kangas sattui silmiini ja suorastaan huusi: "Ota minut mukaan"!! Kuinka ollakaan, tavaratalossa oli parhaillaan 30 % alennus kaikista verhokankaista. Tuntui suorastaan kohtalon johdatukselta.

Kankaassa on kaikki ne värisävyt, joita on aina löytynyt meidän kotoa. Sitä lähti siis mukaani reilut 10 metriä. Ihana kangasmyyjä vinkkasi lisäksi hauskasta poimutusnauhasta, jolla saa verhoihin saman laskeutuvuuden, kuin rengasverhoilla. Kyseinen nauha ommellaan verhojen yläosaan ja verhotanko pujotellaan nauhassa olevista lenkeistä niin tiheästi tai harvasti kuin omaa silmää miellyttää. 

 

Tilaan tuli hetkessä enemmän lämpöä ja väriä. Tykkään suunnattomasti myös kankaan raidoituksesta.

Tässä yhteydessä voisin esitellä myös meidän kylpyhuoneeseen virkkaamani maton. Halusin tilaan jotain muuta kuin kaupasta löytyvät pesuhuonematot ja kun näin tämän ohjeen Modassa (3/2009), tartuin välittömästi koukkuun. Matto on ihanalla tavalla vanhanaikainen ja vähän hassu. Maton kude on hempeän vaaleanpunaista, vaikkei se kuvissa siltä vaikutakaan. Väri passaa kivasti ruskean lattialaatan pariksi.

Ohje: Juhannusruusu, Moda 3/2009. Löytyy myös Kangasaitan sivuilta.
Kude: Kangasaitan Lilli-ontelokude, noin 1,2 kg
Koko: halkaisija noin 1 m