Kesäloma on pian lopuillaan, joten palaillaanpas pikkuhiljaa myös tänne blogimaailmaan. Alkukesä meni osaltani lähinnä sairastamiseen, niin kovasti iski koivun siitepöly tänä vuonna. Muutaman viime kesän olinkin selvinnyt helpommalla raskaus- ja imetyshormonien avulla. Kesäkuussa tuli myös harrastettua melko koiramaisia aktiviteetteja perheemme karvaisen jäsenen kanssa; koira kun on jäänyt viime aikoina täydellisesti kaksijalkaisen lapsemme varjoon. Muutama viikonloppu kului siis mamman ja koirulin laatuajan merkeissä. Hauskaa oli, mutta tulipa taas todistettua sekin, että koiraneiti on aivan yhtä tuulella käyvä otus kuin perheen muutkin naispuoliset jäsenet.
Sateisen kesäkuun aikana ei tullut pahemmin tehtyä käsitöitä. Neulominen ei juuri innostanut, eikä ompeluunkaan ollut yhtään energiaa, saati aikaa. Sen verran kuitenkin sain aikaiseksi, että siivosin ja järjestin kotimme kaapit. Yhtä sun toista turhaa romua tulikin heitettyä pois ja muut järjestin muun muassa tällaisiin ylijäämätapeteilla päällystettyihin kenkälaatikoihin. Ovat tosi helppoja tehdä ja lopputulos on joka suhteessa oikein siisti. Vielä kun saisi miehenkin opetettua siihen, että kaikelle paikka, ja kaikki paikalle :) Taitaa olla turha toive...
Tänään minua puraisi ompelukärpänen pitkästä aikaa, kun hain postista hartaasti odottamani Mekkotehdas -kirjan. Tilasin tämän jo kuukausi sitten, joten muutama muukin on tainnut haluta samanlaisen ;) Kuvat ja tunnelma kirjassa ovat todella hurmaavia ja mekkokaavat toinen toistaan suloisempia. Ihan ensiksi meillä taitaa valmistua Alviina, sitten Maret, Karoliina, Amalia, Orelma... Huh huh, lista on pitkä.
Tilkkuiluunkin pitäisi löytää aikaa. Päätin aloittaa uuden projektin ja malliksi valikoitui Ashleyn ihana Ruby Strings Quilt. Päätin kokeilla minulle vieraampia värisävyjä ja tilasin Joel Dewberryn Aviary2 -kankaita luumun sävyissä. Tästä on tarkoitus syntyä ihana talvinen torkkupeitto olohuoneen sohvalle. Jos innostusta riittää, ommellaan samoilla tulilla myös sohvatyynyille uuden päällyset. Voi hurjaa, olenkohan haalinut itselleni aivan liian suuren urakan... Jatkoa seuraa, toivottavasti.
