Erään pitsin tarina

Täällä olen ohimennen ainakin kerran maininnut erästä projektia varten virkkaamistani pitsiliinoista. Ehkä on aika kertoa, mistä oli kysymys. Heti, kun pari vuotta sitten näin Vilman virkkaaman iki-ihanan pitsivarjostimen, tiesin, että halusin samanlaisen. Tuo lamppu ei jättänyt minua rauhaan, vaan lopulta oli pakko etsiä äidin varastoista kaikki vanhat pitsikirjat ja tarttua koukkuun. Liina kerrallaan etenin kohti päämäärää. Virkkaaminen tuntui vievän ikuisuuden, mutta lopulta oli koossa tarvittava määrä. En osannut aavistaakaan, että vaikein osuus oli vielä edessäpäin. Nimittäin liinojen yhdistäminen ja tärkkääminen palloksi. Vilma oli tärkännyt liinat puoli palloa kerrallaan suuren kulhon päällä ja yhdistänyt sitten puolikkaat toisiinsa palloksi. En omista tarpeeksi suurta kulhoa, joten ajattelin kokeilla tärkkäämistä askarteluliikkeestä saatavan suuren pyöreän ilmapallon päällä. Noh, ei oikein onnistunut, mutta apinan raivolla tärkkäsin liinoista "pallon".

 Kuten kuvista näkyy, ei sitä ihan palloksi voi sanoa. Kaiken huipuksi lamppu luhistui. Tässä vaiheessa perheemme diplomi-insinööri sai taas tokaista "mitäs minä sanoin". Insinööri oli nimittäin epäillyt koko palloprojektia ja sen kestävyyttä vedoten joihinkin ihmeellisiin fysiikan lakeihin.

Kaunis se oli, mutta ei tosiaan kovin kestävä. Olisi varmaan tarvittu enemmän pieniä pitsiliinoja, joilla lamppuun olisi saatu lisää tukea. Noh, tässä vaiheessa olin jo saanut melkolailla tarpeekseni koko lampusta ja pitsiliinoista.

Seuraavaksi päätin siis purkaa koko viritelmän. Sekään ei ollut ihan yksinkertainen homma tärkkäyksen ja lukuisten umpisolmujen vuoksi. Lopulta sain kuitenkin irroteltua mielestäni kauneimmat pitsiliinat. Ei muuta kuin vähän vettä ja liinat oikaisuun, muutama solmu sinne tänne ja voilá, eteisen ikkuna sai uuden valoverhon.

Tässä vaiheessa insinööri kehtasi valittaa, että meillä näyttää  asuvan joku mummeli. Kieltämättä olin itsekin aluksi vierastanut ajatusta pitsisistä ikkunaverhoista. Pitsiliinoille oli kuitenkin keksittävä jotain hyödyllistä käyttöä, sillä oli niihin sen verran verta ja hikeä vuodatettu. Verhot muodostivat kevätauringossa kauniita varjoja vastapäiselle seinälle, joten saivat jäädä ikkunaan.

Nyt syksyn tullen kyllästyin pitsisiin verhoihin ja vaihdoin ne hieman toisenlaisiin. Pitsiliinat ovat nyt kaapissa odottamassa uutta inspiraatiota ja uutta projektia. Hyviä ideoita otetaan kiitollisena vastaan ;)

Koti puettu syksyyn

Laskin eilen päiviä jouluun ja säikähdin. 50! Mihin tämä syksy on hävinnyt? Tuntuu, että vastahan minä istuttelin kukkapenkkiin kukkasipulit ensi kevättä varten ja nyt pitäisi jo alkaa kaivamaan esiin jouluvaloja ja -pöytäliinoja. Varmaan sanomattakin selvää, että meillä ikkunoissa roikkuivat vielä äsken valkoiset kesäverhot, jotka pimeiden ilmojen tultua alkoivat vaikuttaa tosi ankeilta ja kylmiltä. Tarvittiin lisää väriä ja lämpöä. 

Jostain syystä minun on ollut todella hankalaa päättää sopivia verhoja meidän olohuone-keittiöön. Tila on melko suuri ja seinät vaaleat (en jaksa maalata), joten verhoilla on suuri rooli tilan tunnelmanluojana. Tänä syksynä sopivaa verhokangasta etsittiin Tukholmaa myöten, mutta mitään sydäntäsykähdyttävää ei oikein löytynyt. Suurin syy siihen taisi olla, etten itsekään tiennyt yhtään, mitä olin etsimässä. Viikko sitten maanantaina satuin piipahtamaan Kodin Ykkösessä ihan muilla asioilla, kun tämä kangas sattui silmiini ja suorastaan huusi: "Ota minut mukaan"!! Kuinka ollakaan, tavaratalossa oli parhaillaan 30 % alennus kaikista verhokankaista. Tuntui suorastaan kohtalon johdatukselta.

Kankaassa on kaikki ne värisävyt, joita on aina löytynyt meidän kotoa. Sitä lähti siis mukaani reilut 10 metriä. Ihana kangasmyyjä vinkkasi lisäksi hauskasta poimutusnauhasta, jolla saa verhoihin saman laskeutuvuuden, kuin rengasverhoilla. Kyseinen nauha ommellaan verhojen yläosaan ja verhotanko pujotellaan nauhassa olevista lenkeistä niin tiheästi tai harvasti kuin omaa silmää miellyttää. 

 

Tilaan tuli hetkessä enemmän lämpöä ja väriä. Tykkään suunnattomasti myös kankaan raidoituksesta.

Tässä yhteydessä voisin esitellä myös meidän kylpyhuoneeseen virkkaamani maton. Halusin tilaan jotain muuta kuin kaupasta löytyvät pesuhuonematot ja kun näin tämän ohjeen Modassa (3/2009), tartuin välittömästi koukkuun. Matto on ihanalla tavalla vanhanaikainen ja vähän hassu. Maton kude on hempeän vaaleanpunaista, vaikkei se kuvissa siltä vaikutakaan. Väri passaa kivasti ruskean lattialaatan pariksi.

Ohje: Juhannusruusu, Moda 3/2009. Löytyy myös Kangasaitan sivuilta.
Kude: Kangasaitan Lilli-ontelokude, noin 1,2 kg
Koko: halkaisija noin 1 m

Mc Pitsi

Tähän väliin ajattelin esitellä yhden hauskimmista tuunausprojekteista. Hauskan sikäli, että se oli niin helppo tehdä. Neiti Näpsäkkä sai mummoltaan Espanjan tuliaisina vaaleanpunaisen  hienostelutakin. Siitä kuitenkin tuntui puuttuvan jotain mummunkin mielestä. 

Annoin ideoiden hautua kaikessa rauhassa. Sitten eräänä päivänä huomasin, että minulle oli jäänyt erilaisia pitsiliinoja ylimääräisiksi eräästä toisesta projektista. Valitsin niistä kauneimman ja ompelin sen enempiä miettimättä kiinni takin selkämykseen. Niin syntyi Mc Pitsi, jonka nimen mies heitti ilmoille nähtyään tuunauksen.

Pitsiliina on ommeltu äidin varastoista löytyneiden pitsikirjojen ohjeilla (mm. Mary Olki) Novitan virkkauslangasta. 

 

Sitten vain hienostelemaan.