Pienille varpaille

Tuntuu, että elän melkoisen vauvasateen keskellä. Ikisinkuksi aiemmin luulemani serkku sai viikko sitten pienen poikavauvan ja pienille varpaille piti tietenkin neuloa nopeasti jotain lämmikettä. Kunhan syksyn kiireet hellittävät, on pienelle tarkoitus ommella jotain muutakin päällepantavaa.

Tuulentupanen on jäänyt täysin tämän syksyn jalkoihin. Ihanaa pehmoista ja lämmintä on kyllä valmistunut, mutta valokuvaamiseen soveltuvat hetket ovat olleet kiven alla. Syksy on tuntunut todella pitkältä ja pimeältä. Toivottavasti pian saataisiin lunta, jotta hieman kirkastuisi; niin mieli kuin sääkin.

Ihanaa joulun odotusta kaikille! Meillä asennettiin jo ulkovalot tuomaan hieman valoa tuonne pimeän keskelle.

18 pientä elefanttia marssii näin...

Jos johonkin olen jumiutunut, niin tähän Jessica Trompin norsukuvioon. Se on päässyt koristamaan jo muutamaa vauvaslipoveria ja pipoa. Nyt käytin sitä jälleen. Tällä kertaa Neidin merinovillaneule kaipasi jotain pientä piristystä ja niinpä kaivoin tutun ja hyväksi havaitun kirjoneulekaavion esiin.

 

Takki itsessään meinasi päätyä jo purkuun. Neuloin aluksi hieman erilaisen kauluksen, enkä ollut siihen ollenkaan tyytyväinen. Itse asiassa koko takki alkoi tympiä samalla. Onneksi päätin kuitenkin kokeilla ihan yksinkertaista joustinneulekaulusta. Sehän toimi ja takkikin alkoi taas tuntua ihan mukiinmenevältä. 

Malli: Garnstudion vauvajakku omin muokkauksin

Lanka: Drops Merino Extra Fine

Koko: 92/98

Muuta: puunapit Nappi Kikasta

Parasta, että neuleen käyttäjä pitää villatakista oikein paljon. Takki onkin ollut päällä lankojen päättelystä saakka ja aina välillä leikkien lomasta kuuluu  laulu "Ykki pieni ehefantti maassii näin..."

Mustikkametsällä

Kesän lähetessä loppuaan, minut valtaa pieni maanisuus. Sellainen marjamaanisuus. Pakko hamstrata pakastin täyteen mansikoita, mustikoita, vadelmia ja puolukoita. Viimeisin villitys, josta todella tajuan tulleeni vanhaksi, ovat hillat ja kanttarellit. Ennen en todellakaan välittänyt kummastakaan, mutta kummasti aika muuttaa makutottumuksia muunkin kuin värimieltymyksen suhteen. Asumme kaupungissa, eikä pihamme ole suuren suuri, mutta onnistuneesti kasvatan siellä mansikoita, pensasmustikoita ja marja-aroniaa. En malta odottaa, että pieni omenapuumme alkaa tuottaa hedelmää. Meillä olisi pihassa myös vadelmaa, jos olisin saanut itse päättää asiasta. Mies kuitenkin pisti kapuloita rattaisiin ja halusi jättää osan pihasta nurmikoksikin (omituista).

Luottomustikkapaikassamme Kajaanissa eivät mustikat vielä olleet kypsyneet. Keskipohjanmaalla käydessämme löysimme kuitenkin pihametsästä oivan paikan, jossa akuutein mustikkahimo tuli tyydytetyksi. Neiti pääsi myös kokeilemaan uutta villatakkiaan. Aloitin sen juhannuksena, mutta langan loputtua sain sen viimeistellyksi vasta tällä viikolla. Minulla oli varastossa ihanat keraamiset sydännapit, joita olin ajatellut tämän harmaan takin pariksi, mutta ne osoittautuivatkin aivan liian suuriksi ja painaviksi. Onneksi varastosta löytyi Prymin päällystettäviä nappeja. Tästä yhdistelmästä tulikin vielä hauskempi, kuin olin osannut odottaa.

Malli: Suuri Käsityö 3/2012, pitsineule sovellettu

Koko: 92

Lanka: BC Garn Semilla luomuvilla, väri vaalea harmaa, noin 125 g

Napit: Tilkuilla päällystetyt Prymin nappipohjat

Mikä marja saa sinut villiksi?

Asusteita lumileikkeihin

Loppiaisena täällä satoi isoja, pehmeitä lumihiutaleita. Kävimme tyttöjen kanssa ihailemassa niitä pienellä pulkkaretkellä. Ulkoiluun sopivat hyvin ihan uudet Muru-neuloksesta ommellut pipot.

Nalle sai lumipesun.

Huomatkaa koiran kärsivä ilme, kun sitä on pyydetty olemaan hetki paikallaan :)

Olen ihastunut tähän Murun Kittykitty-neulokseen, enkä pelkästään siitä syystä, että kyseessä on luomu-neulos. Myös kuosi on tosi söpö, vaikken myönnäkään olevani mikään kissa-ihminen. Neiti Näpsäkälle on tästä neuloksesta syntynyt aikoinaan myös maailman söpöin liivihame. Kangasta oli vielä sen verran jäljellä, että sain siitä surautettua molemmille pipot. Ohje tähän helppoon malliin löytyy Pikku Piltin blogista.

Tykkään tosi paljon tästä mallista. Kuosin suhteen minun oli vain päästävä eroon siitä pienestä äänestä pään sisällä, joka toisteli "voiko aikuinen ihminen pitää kaupungilla tällaista pipoa?" Lopulta vastasin sille, että ihan hyvin voi.

Kaulassa minulla on tuubihuivi, josta jo aiemmin hieman mainitsinkin. Huivi syntyi joululomalla parissa illassa Dropsin uutuuslangasta, Andes. Mallina tässä on ihana Madelinetoshin Honey cowl. Lanka on paljon paksumpaa kuin ohjeessa, mikä ei todellakaan tee oikeutta ihanalle pintakuviolle. Tavoitteena onkin neuloa uusi huivi hieman ohuemmalla langalla. Toivoisin saavani käsiini Madelinetoshin Tosh DK lankaa, tuossa ihanassa grasshopper-sävyssä.

 Loppiaisena keräilin perinteen mukaisesti osan joulukoristeista pois. Jätin kuitenkin jäljelle ulkovalot ja muutamia sisävalojakin, sillä kaamosaikaahan tässä vielä elellään. Nämä sydämet oli myös pakko jättää ulko-ovelle sekä olohuoneen parioviaukkoon. En vain raaskinut vielä luopua ihan kaikesta ja eiväthän nämä nyt niin jouluisia ole, vai mitä luulette. Nämä syntyivät viime jouluksi erään sisustusliikkeen inspiroimana. Tarvitaan vain muutamia kivoja kankaita, käsin piirretty sydänkaava ja sisälle hieman vanua. Mikä estää tekemästä samanlaisia vaikka pirteistä kevätkankaista.