sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Helmat hulmuamaan

Kun bongasin tämän ihanan punavalkoisen leppispuuvillan Urban Zoologien valikoimasta, tiesin heti, että siitä syntyisi Neidille kesämekko liehuvin helmoin. Ottobren Kokeshi Doll -mekon kaava tuntui sopivan siihen tarkoitukseen oikein hyvin.


Mekon malli on tosi leveä, mutta valkoinen satiininauha vyötäröllä kokoaa liehuvat helmat söpösti ja näin mekko sopii myös juhlavimpiin tilaisuuksiin. Allehan voi pukea vaikka valkoisen pitsihameen. Koko on myös niin reilu, että tämä saattaa sopia Neidille vielä ensi kesänä tunikana. 

Malli: Kokeshi Doll, Ottobre 3/2012
Koko: 92
Kangas: Ladybugs, Urban Zoologie by Ann Kelle for Robert Kaufman, Fabric Shoppesta

 

Tilkkupussin jämistä syntyi Neidille myös tällainen kevyt rimpsuhelmahame Aenon Easy Peasy -hameen ohjeella. Hameen tutorial on tosi hyvä; vain hieman poikkesin ohjeesta kaventamalla hameen  yläkappaletta Neidille sopivaksi. Näitä voisi huristella kesäksi useampiakin.



Jokohan tämä koivun kukinta olisi pian ohi? Olen todella allerginen niin koivun, lepän kuin kaikkien muidenkin puiden siitepölylle ja tämä kevät on ollut minulle  t o d e l l a  hankala. Ulkosalla olisi ihana viettää aikaa tuoksutellen kevään uusia tuoksuja, mutta sen jälkeen olenkin ihan petipotilas. Tämän päivän olen pääasiasssa nukkunut allergialääkkeiden väsyttävän vaikutuksen vuoksi ja silmäni ovat muurautuneet lähes umpeen eilisen metsälenkin jäljiltä. En haluaisi valittaa, muttaku...

tiistai 22. toukokuuta 2012

Murua Muruselle

Tämä mekkonen on lojunut kaapin perällä puolivalmiina varmasti puolen vuoden ajan. Mikä lie kevätpörriäinen saanut minut täyteen ompeluinnostusta, sillä sain tämän vihdoin viimeisteltyä. Ja aikaahan tähän meni hurjat 10 minuuttia. Kummasti vaan nämä keskenjääneet projektit tuntuvat niin ylivoimaisilta. Kunhan vain saa itseään niskasta kiinni,  viimeistely on usein lastenleikkiä.


Nämä Muru-neulokset ovat kyllä mun lemppareita. Nämä saavat multa suuresti plussaa materiaalin luomu-statuksesta. Huomasitteko, että kauppaan on tullut uusi ihana Leo-neulos? Luulen, että minun on hankittava sitä jossain vaiheessa.


Malli: oma liivimekon peruskaava, muistaakseni vapaalla kädellä saksittu
Koko: 92
Kangas: Murun *vink*, vuorena oma vanha t-paita


lauantai 19. toukokuuta 2012

Seiloriromantiikkaa

On kaksi asiaa, joita en muutama vuosi sitten olisi ikimaailmassa yhdistänyt itseeni. Toinen niistä on tummansininen väri ja toinen mummon pelargooniat. Mutta kappas vaan, tänään olen löytänyt itseni pukeutumasta uuteen tummansiniseen tunikaani ja samoilla tulilla myös istuttamasta pelargoonioita oven pieleen. Niin se maailma muuttuu.

Kun näin tämän tummansinisen pilkkutrikoon Eurokankaassa, se veti minua puoleensa niin, etten voinut lähteä kotiin ilman sitä. Ensimmäinen ajatukseni oli ommella siitä Neidille lyhythihainen tunika kesäksi. Jossain vaiheessa tulin kuitenkin itsekkääksi ja halusin omia koko kankaan itselleni. Niinhän siinä sitten kävi, että Ottobren uusimmassa lehdessä ollut Jungle Stripes -mekon kaava ja tämä kangas päättivät muotoutua kevyeksi seilorihenkiseksi tunikaksi minulle, ja vain minulle. 


Modasin kaavaa jonkin verran niin, että esimerkiksi pääntielle tuli laskoksia enemmän kuin ohjeessa. Tein myös hihansuihin kuminauharypytysten sijaan pienet resorit. Jouduin myös kaventamaan tunikaa jonkin verran sivuilta.

Malli: Jungle Stripes, Ottobre 3/2012
Koko: 164 cm kavennettuna
Kangas: Eurokankaan pilkkutrikoo


Voin jo melkein tuntea merituulen hiuksissa ja nähdä itseni kiikaroimassa horisonttiin valkoisen purjelaivan kannella. Vain purjehduskengät ja merimieslakki puuttuvat. Valitettavasti kököt kuvat ja kehno malli eivät tee tunikalle oikeutta.


Kuten jo mainitsin, puutarhan puolellakin on tapahtunut paljon. Terroristien raateleman omenapuun tilalle sain ihanan pilvikirsikan ja etupihan kivipihakin sai seurakseen muutamia kääpiokatajia ja mehitähtiä. Ja ah, etuovella kukkivat mummon pelargoonit. Rakastan näitä kukkia. Ne tuovat niin elävästi mieleen mummun ja kesät lapsuudenkodissa.

torstai 10. toukokuuta 2012

Roskisdyykkari tässä moi!

Joskus sitä vain sattuu olemaan onnenpäivä. Sellainen sattui omalle kohdalle viikonloppuna. Olin viemässä tapani mukaan roskapussia taloyhtiömme roskakatokseen, kun energiajäteen keräysastiassa silmiini osui jotain kiinnostavaa. Siellä roskien joukossa, aivan hylättyinä, lojuivat nämä upeat kranssipohjat. Tiedän, että jouluun on vielä aikaa, mutta en voinut antaa näiden löytöjen kulkeutua polttolaitokselle. Varsinkaan, kun muistin miten epätoivoisena yritin viime talvena löytää kohtuuhintaisia ja sopivia kransseja kotimme ovelle.


Pienemmän kranssin uskoisin maalaavani huurteisen valkoiseksi. Suurempi saa jäädä tuollaiseksi, mutta se koristellaan kauniilla joulunauhalla ja  jollain muulla sopivalla härpäkkeellä. Tässä vaiheessa tulee hieman häiriintynyt olo; kaivella nyt roskista rempallaan olevia joulukransseja keskellä kauneinta kevättä. Silti ihmettelen suuresti, miten joku on raaskinut heittää tällaiset täysin käyttökelpoiset ja pienellä tuunauksella helposti kaunistettavat kranssit kaatopaikalle.


Olen minä tehnyt  muutakin kuin vain dyykannut. Ompelukone on surissut viime päivinä ahkerasti, mutta ne aikaansaannokset esittelen hieman myöhemmin. Tässä muutama kuva Neidin uusista kevätpipoista. Sydänpipo ommeltiin alunperin Racoonin sydäntakin pariksi, mutta se sopii kivasti myös Po.P:n pinkin välikausipuvun kaveriksi.


Marimekon pallotrikoosta ommeltu neliöpipo tehtiin Espanjan matkaa varten. Sitä on pidetty ahkerasti myös kotisuomessa ilmojen lämmettyä. 


Seuraavaksi jotain ihan vain mulle :)