lauantai 13. heinäkuuta 2013

Maata näkyvissä

Viime talven ja kevään seilasin todella syvissä vesissä. Työuupumus. Huh, mikä kamala hirvitys. Se hiipii elämääsi huomaamatta ja aluksi varastaa kaikki värit elämästäsi. Sitten se piilottaa näkyviltäsi kaikki elämän pienet ilot niin, ettet enää muista, miten niistä nautitaan. Lopulta huomaat olevasi melko tylsä ja tylsistynyt ihminen, jota ei innosta mikään. Pahimmillaan tuo vieras vaikuttaa myös fyysiseen terveyteesi.

Minä huomasin saaneeni tuon vieraan jo kauan sitten. Nyt huomaan, että ystävät olivat yrittäneet vihjailla minulle siitä jo jonkin aikaa. Eräs, työuupumuksen läpikäynyt, jopa hyvin selvin sanoin. Lopulta tajusin sairastuneeni uupumukseen vasta, kun ihana ystäväni totesi keskustelleensa minun nuutuneisuudestani toisen ystävän kanssa. Ensin mietin, pitäisikö tuosta pahoittaa mielensä. Hyvin pian tajusin kuitenkin, että tuo lause oli parasta, mitä minulle oli tapahtunut pitkään aikaan. Aloin pohtia omaa olotilaani ja siihen vaikuttavia tekijöitä ihan oikeasti. Tajusin, etten halua aina olla näin nuutunut. Minä haluan osata jälleen nauraa vedet silmissä, enkä vain leikisti. Minä haluan taas muistaa, miten elämästä nautitaan ja iloitaan. 


Lienee sanomattakin selvää, että tämä blogi on jäänyt talven ja kevään aikana täysin heitteille. Eipä sillä, että minulla olisi ollut mitään kerrottavaakaan. Käsityöt jäivät ensimmäisenä kaapin uumeniin. Olen ollut nyt kesälomalla viikon verran ja uskon, että olen saanut karistettua tuosta nuutuneisuudesta ainakin osan. Ainakin käsityöt ovat jälleen löytäneet kaapista ulos. Myös täällä kotona olen saanut saatettua monta rästissä ollutta sisustusprojektia loppuun. Toivottavasti saisin niistä osan näytille myös tänne blogiin.

Ymmärrän kyllä, ettei yksi kesäloma korjaa työuupumusta. Sama kierre on edessä jälleen syksyllä, jollen oikeasti saa muutettua työni kuormittavuutta. Ongelmana vain on se, että olen pohjimmiltani täydellisyyden tavoittelija; en osaa tehdä töitäni hutaisemalla. Samalla huolehdin sitten myös muiden töistä. Uskon kuitenkin, että olen sisäistänyt jotain. En halua päästää uupumusta kylään uudestaan.

Vaikka tämä on alunperin tarkoitettu käsityöblogiksi, halusin kirjoittaa aiheesta. Ehkä se muistuttaa minua ensi syksynä, kun jälleen lupaan oman työpanokseni liian moneen projektiin ja huomaan uupuvani työtaakan alle. Tottakai työ on tärkeä osa elämää, täyttäähän se vuorokaudesta parhaimmillaan jopa kolmasosan. En kuitenkaan halua sen sieppaavan myös loppuja kahta kolmasosaa. Tiedän, etten ole ainoa asian kanssa painiskeleva. Tsempataan me toisiamme ja muistutetaan niistä elämän tärkeämmistä asioista: perheestä, ystävistä ja tietysti - käsitöistä.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Tädin murulle

Tällä viikolla minulla on ollut satumainen onni tulla Tädiksi. Samalla myös Neiti sai ensimmäisen serkun. Vauvan syntymistä odotellessamme olimme Neidin kanssa aloittaneet tämän vauvapeiton ompelun; neiti valitsi kankaita, minä leikkasin ja kursin kokoon. Ja tästä tuli ihana!



Peitto on kooltaan noin 85 x 85 cm ja välissä on paksu vanu. Tikkasin peiton melko harvakseltaan, jotta muhkeus ja pehmeys säilyisivät. Peiton toinen puoli on värikästä eläinkuviollista puuvillaa, jota äitini oli ostanut metreittäin Jyskin alesta. Sopii mielestäni kivasti kokonaisuuteen. Muuten käytetyt kankaat ovat sieltä täältä palalootaan eksyneitä tilkkuja.



Peiton oikeaan alakulmaan tein paikan vauvan nimelle, joka tikataan siihen heti kun se selviää.



Pahoittelen, että olen ollut syksyn aikana kovin hidas vastailemaan kommenttilootan viesteihin ja vierailemaan muissa blogeissa. Toivonkin, että kevätauringon myötä saisin hippusen enemmän energiaa tehdä kaikkia niitä kivoja juttuja jotka ovat syksyn harmaudessa unohtuneet. Ihanaa alkanutta vuotta ihan jokaiselle!

perjantai 14. joulukuuta 2012

Rimpsua tonttutytölle

Tässä joulun alla muistui mieleeni, että kangasvarastoni kätköissä majaili viime vuonna Metsolasta ostamani ihanainen piparijoustofrotee. Ihastuksissani esittelin sitä Neidille, ja voi kun olisitte nähneet toisen ilmeen. Toinen kulmakarva koholla ja katse viestitti selvää ylenkatsetta tyyliin "et voi olla tosissasi". Äidin oli otettava kovat keinot käyttöön. Runsain sanankääntein ja superlatiivein kuvailin Neidille millainen kaunis ja ihastuttava tanssimekko kankaasta valmistuisi. Ja viimeiseksi taikasanat, "joulupukkikin tykkäisi". 


Neiti on nykyään todella tarkka vaatteistaan. Kaikissa, mitä hän kelpuuttaa päälleen, täytyy olla pitkä helma ja jokin "juttu". Näiden kriteerien vuoksi mm. Marimekolta ostamani suloinen tunikatuliainen on jäänyt täysin käyttämättä. Nykyisin olenkin hyvin varovainen ostaessani tai ommellessani Neidille yhtään mitään päällepantavaa. Parasta on saada hyväksyntä heti alkumetreillä eli vaaterekillä, kirpparipöydässä tai kangaslaatikolla. Onneksi tästä piparimekosta tuli alkuvaikeuksien jälkeen selvä suosikki.


Malli: Green Butterfly, Ottobre 1/2012
Koko: 98
Kangas: Piparijoustofrotee Lasten Metsolasta
Modaukset: Hihat pitkinä ja resorilla

Nyt meillä on kiva ja jouluinen mekko jouluaattoa ja joulupukin odottelua varten.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Pienille varpaille

Tuntuu, että elän melkoisen vauvasateen keskellä. Ikisinkuksi aiemmin luulemani serkku sai viikko sitten pienen poikavauvan ja pienille varpaille piti tietenkin neuloa nopeasti jotain lämmikettä. Kunhan syksyn kiireet hellittävät, on pienelle tarkoitus ommella jotain muutakin päällepantavaa.


Tuulentupanen on jäänyt täysin tämän syksyn jalkoihin. Ihanaa pehmoista ja lämmintä on kyllä valmistunut, mutta valokuvaamiseen soveltuvat hetket ovat olleet kiven alla. Syksy on tuntunut todella pitkältä ja pimeältä. Toivottavasti pian saataisiin lunta, jotta hieman kirkastuisi; niin mieli kuin sääkin.

Ihanaa joulun odotusta kaikille! Meillä asennettiin jo ulkovalot tuomaan hieman valoa tuonne pimeän keskelle.