Olen onnellinen! Olen vihdoin, monen monen vuoden haaveilun jälkeen, neulonut itselleni villasukat! Olen minä sukkia neulonut aiemminkin, mutta ne ovat aina olleet jollekin toiselle. Äidille ja pikkusiskolle olen neulonut useita sukkia, koska olen ajatellut, ettei niille raukoille muutkaan neulo :D Tällä kertaa oli kuitenkin pakko olla itsekäs, sillä villasukkavarastoni oli huvennut lähes olemattomiin. Lempisukkiini on ilmestynyt ammottavia reikiä ja parsimista en osaa, enkä suoraan sanottuna viitsi edes opetella (hui kauhistus, nyt se on sanottu). Tuskin koko kantapään kokoisia reikiä edes pystyisi parsimaankaan, vaikka olisi maailman paras siinä hommassa.
Minulla on aina villasukat jalassa. Kotona, töissä, jopa lenkkipolulla. Ne ovat vain niin mukavat ja lämmittävät olemattoman ääreisverenkierron kylmettämiä varpaitani. Nyt kun Prisman alekorista pilkisti sangen herkullisen värinen Novitan Nalle-lanka (Luontopolku, koivu), oli sukanneulontaan helppo ryhtyä. Malliksi valikoitui ihan perussukka kantapäävahvistuksilla. Jostain kummasta löysin aikaakin. Oli pitkästä aikaa todella rentouttavaa ja kotoisaa kaivaa sukkaneule esiin ja käpertyä viltin alle sohvannurkkaan. Pitkään aikaan ei ole ollut sellaista fiilistä, että viitsisi siinä sohvannurkassa tehdä mitään muuta, kuin möllöttää.
Sukat valmistuivat sopivasti ennen perheen viikonmittaista ruskaretkeä. Suuntasimme mieheni, Neiti Näpsäkän ja Luna Labbiksen kanssa Lappiin, Pallastunturille ja Kilpisjärvelle, ruskaa ihailemaan ja patikoimaan. Oi, miten nautinkaan! Olen kasvanut partiolaisena ja viettänyt suuren osan lomistani luonnossa retkeillen tai leireillen. Tuo viikonmittainen eräretki tuntui kuin paluulta tuohon aikaan. Lapin luonnossa ja hiljaisuudessa piilee uskomaton rauha. Tunturipaljakoilla patikoidessa ei kaipaa mitään muuta. Nyt on akut ladattu ja pää nollattu syksyä varten.
Kuten tiedätte, Lappiin kertyy ajomatkaa "muutama" tunti. Matkailuautolla körötellessä, sitä ajomatkaa on vielä vähän enemmän. Matkan aikana aloitin uuden neuleen ja sain luettua mielenkiintoisen kirjan. Tuo Pauliina Rauhalan Taivaslaulu käsittelee käsinkosketeltavalla tavalla perheenäidin uupumista. Vaikka oman uupumukseni syyt ovatkin hyvin erilaiset kuin kirjan päähenkilöllä, itse asiassa päinvastaiset, oikein ahmin kirjan kannesta kanteen. Nyt ymmärrän myös hieman paremmin vanhoillislestadiolaisia lapsuudenystäviäni. Suosittelen kirjaa kaikille! Neuleesta syntyy muuten ihana Whisper cardigan (ja toivottavasti pian).
Sitten vielä kaikki käsityöihmiset hox hox! Ihana ja aikaansaava ystäväni Mari on perustanut aivan loistavan verkkoportaalin, joka kokoaa Suomessa valmistetut käsityötuotteet yhteen paikkaan. Palvelun nimi on astubutiikkiin.fi ja sieltä löytää koko ajan täydentyvän kokoelman mitä ihanampia suomalaisia käsitöitä. Portaali on todella selkeä ja helppokäyttöinen ja itse voin täydestä sydämestä suositella sitä(kin). Odotan jo kuin kuuta nousevaa ihanaa Lumoan riipustani, jonka pitäisi pikapuoliin tipahtaa postilaatikkooni. Klikkaa siis tutustumaan butiikkiin ja ihanaan arvontaan. Klikkaamalla blogini sivupalkista löytyvää kuvaa, pääset suoraan arvontaan.
