Villasukkaihmisen onni

 Olen onnellinen! Olen vihdoin, monen monen vuoden haaveilun jälkeen, neulonut itselleni villasukat! Olen minä sukkia neulonut aiemminkin, mutta ne ovat aina olleet jollekin toiselle. Äidille ja pikkusiskolle olen neulonut useita sukkia, koska olen ajatellut, ettei niille raukoille muutkaan neulo :D Tällä kertaa oli kuitenkin pakko olla itsekäs, sillä villasukkavarastoni oli huvennut lähes olemattomiin. Lempisukkiini on ilmestynyt ammottavia reikiä ja parsimista en osaa, enkä suoraan sanottuna viitsi edes opetella (hui kauhistus, nyt se on sanottu). Tuskin koko kantapään kokoisia reikiä edes pystyisi parsimaankaan, vaikka olisi maailman paras siinä hommassa. 

Minulla on aina villasukat jalassa. Kotona, töissä, jopa lenkkipolulla. Ne ovat vain niin mukavat ja lämmittävät olemattoman ääreisverenkierron kylmettämiä varpaitani. Nyt kun Prisman alekorista pilkisti sangen herkullisen värinen Novitan Nalle-lanka (Luontopolku, koivu), oli sukanneulontaan helppo ryhtyä. Malliksi valikoitui ihan perussukka kantapäävahvistuksilla.  Jostain kummasta löysin aikaakin. Oli pitkästä aikaa todella rentouttavaa ja kotoisaa kaivaa sukkaneule esiin ja käpertyä viltin alle sohvannurkkaan. Pitkään aikaan ei ole ollut sellaista fiilistä, että viitsisi siinä sohvannurkassa tehdä mitään muuta, kuin möllöttää. 

Sukat valmistuivat sopivasti ennen perheen viikonmittaista ruskaretkeä. Suuntasimme mieheni, Neiti Näpsäkän ja Luna Labbiksen kanssa Lappiin, Pallastunturille ja Kilpisjärvelle, ruskaa ihailemaan ja patikoimaan. Oi, miten nautinkaan! Olen kasvanut partiolaisena ja viettänyt suuren osan lomistani luonnossa retkeillen tai leireillen. Tuo viikonmittainen eräretki tuntui kuin paluulta tuohon aikaan. Lapin luonnossa ja hiljaisuudessa piilee uskomaton  rauha. Tunturipaljakoilla patikoidessa ei kaipaa mitään muuta. Nyt on akut ladattu ja pää nollattu syksyä varten.

 Kuten tiedätte, Lappiin kertyy ajomatkaa "muutama" tunti. Matkailuautolla körötellessä, sitä ajomatkaa on vielä vähän enemmän. Matkan aikana aloitin uuden neuleen ja sain luettua mielenkiintoisen kirjan. Tuo Pauliina Rauhalan Taivaslaulu käsittelee käsinkosketeltavalla tavalla perheenäidin uupumista. Vaikka oman uupumukseni syyt ovatkin hyvin erilaiset kuin kirjan päähenkilöllä, itse asiassa päinvastaiset, oikein ahmin kirjan kannesta kanteen. Nyt ymmärrän myös hieman paremmin vanhoillislestadiolaisia lapsuudenystäviäni. Suosittelen kirjaa kaikille! Neuleesta syntyy muuten ihana Whisper cardigan (ja toivottavasti pian). 

Sitten vielä kaikki käsityöihmiset hox hox! Ihana ja aikaansaava ystäväni Mari on perustanut aivan loistavan verkkoportaalin, joka kokoaa Suomessa valmistetut käsityötuotteet yhteen paikkaan. Palvelun nimi on astubutiikkiin.fi ja sieltä löytää koko ajan täydentyvän kokoelman mitä ihanampia suomalaisia käsitöitä. Portaali on todella selkeä ja helppokäyttöinen ja itse voin täydestä sydämestä suositella sitä(kin). Odotan jo kuin kuuta nousevaa ihanaa Lumoan riipustani, jonka pitäisi pikapuoliin tipahtaa postilaatikkooni. Klikkaa siis tutustumaan butiikkiin ja ihanaan arvontaan. Klikkaamalla blogini sivupalkista löytyvää kuvaa, pääset suoraan arvontaan.

Raitamania

Voi huokaus. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin kuin nyt kesälomakin. Tuntuu kuitenkin, että tänä vuonna olen saanut valtavasti aikaan loman aikana. Eniten olen saanut aikaiseksi oman pääni sisällä; järjestänyt asioita tärkeysjärjestykseen, tsempannut itseäni syksyä varten, kasvanut, sisäistänyt, kypsynyt ja rentoutunut. En edes muista, milloin viimeksi olisin lukenut kirjan. Ja nyt loman aikana olen lukenut niitä jopa kaksi kappaletta! Huikeaa! 

 

Vielä ennen töiden alkua haluan postata tämän viimeisimmän villitykseni: raitamekon. Niitä on kertynyt kaappiini kaupan hyllyiltä useampiakin erilaisia. Kun en enää löytänyt kaupasta lempimekolleni korvaajaa, päätin ommella sellaisen ihan itse. Tässä prosessi vaihe vaiheelta.

Lempimekko, vahvaa palatrikoota Eurokankaasta  ja sakset. Ja eikun hommiin!

Aluksi asettelua ja leikkelyä...

 Hyvältä näyttää.

Sitten vain surautellaan...

...ja muokataan hieman.

Lopuksi vielä huolitellaan pääntie ja hihansuut trikookaitaleilla ja käännetään helma.

 Ja sitten vain nautitaan auringosta uusi mekko päällä. Asusteeksi aina jotain pinkkiä.

Tykkään! Nyt olenkin hamstrannut kangaskaupat tyhjiksi raitatrikoista. Näitä pitää tehdä useita!

Asusteita syksyyn

Olen aloittanut tämän huivin neulomisen yli vuosi sitten. Nyt loman aikana sain vihdoin ja viimein neulottua sen loppuun. Ja onneksi sainkin! Olen pikkuhiljaa kehittänyt itselleni pakkomielteen huiveihin; osaisinkohan enää edes lähteä kotoa minnekään ilman kaulaan kiedottua huivia. Tämä huivi sopii täydellisesti tulevaan syksyyn. Lanka on ihanan pehmeää, eikä varmasti kutita. Huivilla puolestaan on mittaa sen verran, että sen voi helposti kietaista kaulaan pariin kertaan huolettomasti. 

Mutta olipa huivin kuvaaminen hellepäivänä melkoinen operaatio! Muutenkin tuo kuvien ottaminen itsestäni on hieman kömpelöä, joten koittakaa kestää. Minulla on jonkinlainen kompeksi kameran edessä olemisen suhteen ja jotenkin onnistun aina saamaan naamani jollain tavalla vinksalleen kuvien ottohetkellä. Kysykää vaikka mieheltäni. Hän on naureskellut kyseiselle asialle tutustumisestamme lähtien. Kyllä, minä olen meidän perheen prinsessa Birgitta. Muistattehan hänet?

Huivi: Haruha-huivi

Lanka: BC Garn, Silkbloom Fino, väri 09 turkoosi, noin 85 g

Mitat: 23 x 220 cm

Note to self: tällainen myös pikkusiskolle!

Lintukoto

Olen minä jotain saanut aikaiseksi loman aikana. Maalasin meidän valkoisen eteiskäytävän. Tuo lähes koko asunnon mittainen käytävä on todella hankala; sitä on mahdotonta sisustaa järkevästi ja luonnonvaloa sinne pääsee suotautumaan vain muiden huoneiden kautta ja ulko-oven maitolasin lävitse. Käytävän valkoisuus ja epäsiisteys on harmittanut minua pitkään. Mutta eipä harmita enää. Uuden eteistason avulla pipot, lapaset ja kengät pysyvät hyvässä järjestyksessä, eikä maalattu tila muistuta enää sairaalan vastaanottoaulaa.  

Etsin juuri oikeaa harmaansävyä pitkään. En missään nimessä halunnut harmaata, joka missään valossa taittaa siniseen. Mielestäni oikea sävy löytyi anopilta lainatusta sisustuskirjasta. Kirjassa sävy on rehdin harmaa, mutta seinällä se kyllä taittaa mielestäni kuitenkin siniseen. No, kaikkea ei voi saada. Pääasia, että seinä sointuu käytävän päätyseinällä olevaan koivutapettiin. 

Seinällä näkyvä puuaihe on saatu aikaiseksi maalaamalla seinään aseteltujen koivuaiheisten sisustustarrojen ylitse. Innoissani tilasin Ebaysta kyseiset tarrat ja kuvittelin niillä saavani eloa eteiseen. Maksoin itseni kipeäksi tullimaksuja ja tarrat eivät edes pysyneet seinässä! Mutta hyvä niin, tämä lopputulos voittaa mennen tullen kaikki sisustustarrat. Minulla olisi varastossa tarra-arkkiin kuuluvat limenvihreät lehdet, muutama lintu sekä orava. Päädyin kuitenkin näin yksinkertaiseen ratkaisuun ja asettelin oksalle vain kaksi lintua. Tuollainen alaston puuaihe sopii mielestäni tällä kertaa meille paremmin kuin täydessä lehdessä olevat puut. Ehkä joskus vielä liimailen oksiin lehdetkin.

Eteistasolle on tarkoitus asettaa pehmuste. Kyseinen superlon tilattiin Etolalta mittojen mukaan, mutta pehmusteen verhoilukangas uupuu vielä. En osaa millään päättää, haluanko kankaan olevan todella räikeä vai todella hillitty. Päätösten tekeminen ei ole koskaan ollut vahvin puoleni.

Maata näkyvissä

Viime talven ja kevään seilasin todella syvissä vesissä. Työuupumus. Huh, mikä kamala hirvitys. Se hiipii elämääsi huomaamatta ja aluksi varastaa kaikki värit elämästäsi. Sitten se piilottaa näkyviltäsi kaikki elämän pienet ilot niin, ettet enää muista, miten niistä nautitaan. Lopulta huomaat olevasi melko tylsä ja tylsistynyt ihminen, jota ei innosta mikään. Pahimmillaan tuo vieras vaikuttaa myös fyysiseen terveyteesi.

Minä huomasin saaneeni tuon vieraan jo kauan sitten. Nyt huomaan, että ystävät olivat yrittäneet vihjailla minulle siitä jo jonkin aikaa. Eräs, työuupumuksen läpikäynyt, jopa hyvin selvin sanoin. Lopulta tajusin sairastuneeni uupumukseen vasta, kun ihana ystäväni totesi keskustelleensa minun nuutuneisuudestani toisen ystävän kanssa. Ensin mietin, pitäisikö tuosta pahoittaa mielensä. Hyvin pian tajusin kuitenkin, että tuo lause oli parasta, mitä minulle oli tapahtunut pitkään aikaan. Aloin pohtia omaa olotilaani ja siihen vaikuttavia tekijöitä ihan oikeasti. Tajusin, etten halua aina olla näin nuutunut. Minä haluan osata jälleen nauraa vedet silmissä, enkä vain leikisti. Minä haluan taas muistaa, miten elämästä nautitaan ja iloitaan. 

Lienee sanomattakin selvää, että tämä blogi on jäänyt talven ja kevään aikana täysin heitteille. Eipä sillä, että minulla olisi ollut mitään kerrottavaakaan. Käsityöt jäivät ensimmäisenä kaapin uumeniin. Olen ollut nyt kesälomalla viikon verran ja uskon, että olen saanut karistettua tuosta nuutuneisuudesta ainakin osan. Ainakin käsityöt ovat jälleen löytäneet kaapista ulos. Myös täällä kotona olen saanut saatettua monta rästissä ollutta sisustusprojektia loppuun. Toivottavasti saisin niistä osan näytille myös tänne blogiin.

Ymmärrän kyllä, ettei yksi kesäloma korjaa työuupumusta. Sama kierre on edessä jälleen syksyllä, jollen oikeasti saa muutettua työni kuormittavuutta. Ongelmana vain on se, että olen pohjimmiltani täydellisyyden tavoittelija; en osaa tehdä töitäni hutaisemalla. Samalla huolehdin sitten myös muiden töistä. Uskon kuitenkin, että olen sisäistänyt jotain. En halua päästää uupumusta kylään uudestaan.

Vaikka tämä on alunperin tarkoitettu käsityöblogiksi, halusin kirjoittaa aiheesta. Ehkä se muistuttaa minua ensi syksynä, kun jälleen lupaan oman työpanokseni liian moneen projektiin ja huomaan uupuvani työtaakan alle. Tottakai työ on tärkeä osa elämää, täyttäähän se vuorokaudesta parhaimmillaan jopa kolmasosan. En kuitenkaan halua sen sieppaavan myös loppuja kahta kolmasosaa. Tiedän, etten ole ainoa asian kanssa painiskeleva. Tsempataan me toisiamme ja muistutetaan niistä elämän tärkeämmistä asioista: perheestä, ystävistä ja tietysti - käsitöistä.

Tädin murulle

Tällä viikolla minulla on ollut satumainen onni tulla Tädiksi. Samalla myös Neiti sai ensimmäisen serkun. Vauvan syntymistä odotellessamme olimme Neidin kanssa aloittaneet tämän vauvapeiton ompelun; neiti valitsi kankaita, minä leikkasin ja kursin kokoon. Ja tästä tuli ihana!

Peitto on kooltaan noin 85 x 85 cm ja välissä on paksu vanu. Tikkasin peiton melko harvakseltaan, jotta muhkeus ja pehmeys säilyisivät. Peiton toinen puoli on värikästä eläinkuviollista puuvillaa, jota äitini oli ostanut metreittäin Jyskin alesta. Sopii mielestäni kivasti kokonaisuuteen. Muuten käytetyt kankaat ovat sieltä täältä palalootaan eksyneitä tilkkuja.

Peiton oikeaan alakulmaan tein paikan vauvan nimelle, joka tikataan siihen heti kun se selviää.

Pahoittelen, että olen ollut syksyn aikana kovin hidas vastailemaan kommenttilootan viesteihin ja vierailemaan muissa blogeissa. Toivonkin, että kevätauringon myötä saisin hippusen enemmän energiaa tehdä kaikkia niitä kivoja juttuja jotka ovat syksyn harmaudessa unohtuneet. Ihanaa alkanutta vuotta ihan jokaiselle!

Rimpsua tonttutytölle

Tässä joulun alla muistui mieleeni, että kangasvarastoni kätköissä majaili viime vuonna Metsolasta ostamani ihanainen piparijoustofrotee. Ihastuksissani esittelin sitä Neidille, ja voi kun olisitte nähneet toisen ilmeen. Toinen kulmakarva koholla ja katse viestitti selvää ylenkatsetta tyyliin "et voi olla tosissasi". Äidin oli otettava kovat keinot käyttöön. Runsain sanankääntein ja superlatiivein kuvailin Neidille millainen kaunis ja ihastuttava tanssimekko kankaasta valmistuisi. Ja viimeiseksi taikasanat, "joulupukkikin tykkäisi". 

Neiti on nykyään todella tarkka vaatteistaan. Kaikissa, mitä hän kelpuuttaa päälleen, täytyy olla pitkä helma ja jokin "juttu". Näiden kriteerien vuoksi mm. Marimekolta ostamani suloinen tunikatuliainen on jäänyt täysin käyttämättä. Nykyisin olenkin hyvin varovainen ostaessani tai ommellessani Neidille yhtään mitään päällepantavaa. Parasta on saada hyväksyntä heti alkumetreillä eli vaaterekillä, kirpparipöydässä tai kangaslaatikolla. Onneksi tästä piparimekosta tuli alkuvaikeuksien jälkeen selvä suosikki.

Malli: Green Butterfly, Ottobre 1/2012
Koko: 98
Kangas: Piparijoustofrotee Lasten Metsolasta
Modaukset: Hihat pitkinä ja resorilla

Nyt meillä on kiva ja jouluinen mekko jouluaattoa ja joulupukin odottelua varten.

Pienille varpaille

Tuntuu, että elän melkoisen vauvasateen keskellä. Ikisinkuksi aiemmin luulemani serkku sai viikko sitten pienen poikavauvan ja pienille varpaille piti tietenkin neuloa nopeasti jotain lämmikettä. Kunhan syksyn kiireet hellittävät, on pienelle tarkoitus ommella jotain muutakin päällepantavaa.

Tuulentupanen on jäänyt täysin tämän syksyn jalkoihin. Ihanaa pehmoista ja lämmintä on kyllä valmistunut, mutta valokuvaamiseen soveltuvat hetket ovat olleet kiven alla. Syksy on tuntunut todella pitkältä ja pimeältä. Toivottavasti pian saataisiin lunta, jotta hieman kirkastuisi; niin mieli kuin sääkin.

Ihanaa joulun odotusta kaikille! Meillä asennettiin jo ulkovalot tuomaan hieman valoa tuonne pimeän keskelle.

18 pientä elefanttia marssii näin...

Jos johonkin olen jumiutunut, niin tähän Jessica Trompin norsukuvioon. Se on päässyt koristamaan jo muutamaa vauvaslipoveria ja pipoa. Nyt käytin sitä jälleen. Tällä kertaa Neidin merinovillaneule kaipasi jotain pientä piristystä ja niinpä kaivoin tutun ja hyväksi havaitun kirjoneulekaavion esiin.

 

Takki itsessään meinasi päätyä jo purkuun. Neuloin aluksi hieman erilaisen kauluksen, enkä ollut siihen ollenkaan tyytyväinen. Itse asiassa koko takki alkoi tympiä samalla. Onneksi päätin kuitenkin kokeilla ihan yksinkertaista joustinneulekaulusta. Sehän toimi ja takkikin alkoi taas tuntua ihan mukiinmenevältä. 

Malli: Garnstudion vauvajakku omin muokkauksin

Lanka: Drops Merino Extra Fine

Koko: 92/98

Muuta: puunapit Nappi Kikasta

Parasta, että neuleen käyttäjä pitää villatakista oikein paljon. Takki onkin ollut päällä lankojen päättelystä saakka ja aina välillä leikkien lomasta kuuluu  laulu "Ykki pieni ehefantti maassii näin..."

Vauvahuumaa

Ihana ystävä sai viikonloppuna pienen tyttövauvan. Onneksi minulla oli ollut vauvalahja valmiina jo siitä asti, kun tulokkaan sukupuoli selvisi. Vauvahuumassa olin ommellut pienen liivimekon Murun *vink* -pupuneuloksesta ja sen pariksi neuloin vielä pienet satiininauhalla suljettavat töppöset.

Mietin pitkään mekon kiinnitystä ja olin jo melkein päätymässä neppareihin. Ajattelin kuitenkin kokeilla, miten kankaalla päällystettävät Prymin nappipohjat toimisivat, ja toimivathan ne. Onneksi uskaltauduin kokeilemaan ensimmäistä kertaa napinläpien ompelemista, sillä nuo napit tuovat mielestäni mekkoon sitä jotakin.

Liivihame
Malli: oma sovellus kaupan mekosta
Koko: noin 62
Kangas: Murun *vink* -luomuneulos, vuorena valkoista trikoota käyttämättä jääneestä t-paidasta

Tossut
Malli: omasta päästä kokeillen
Lanka: langan loppuja, Novitan woolia ja Dropsin Merino Extra Fine
Koko: olisko puolivuotiaalle?

Nyt vain odotellaan malttamattomana sopivaa työmatkaa Helsinkiin, jotta pääsen tutustumaan uuteen pieneen ihmiseen ♥

Puuh.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Nyt se olis tikkausta vaille valmis. Koko tulee olemaan 

noin 160 x 160 cm.

 

Siivouspäivän satoa

Ihan loistava keksintö tämä Siivouspäivä! Kiertelimme Neidin kanssa keskustan ja lähialueiden pihakirppiksiä ja teimme huippuedullisia löytöjä. Neidin silmiin osuivat kaikki Hello Kitty-aiheiset ihanuudet, minä silmäilin puolestani vanhoja astioita ja sisustustekstiilejä. Mukanamme kotiin matkasivat mm. tällaiset Karhulan keittiötölkit ihan muutamalla eurolla. Olen etsinyt näitä sopuhintaan normikirppiksiltä, mutta tuloksetta. Nyt sain kerralla heti useamman.

Käyttötarkoituskin oli valmiina parille pienemmälle purkille. Yhteen tölkkiin varastoin aiemmin rumassa pahvilaatikossa lojuneet ompelulangat. Nyt tölkki saa huoletta unohtua vaikka keittiön pöydälle.

Toisessa tölkissä säilytetään nykyisin pitkiä kruunukynttilöitä, joita on mielestäni ollut todella hankala säilyttää erinäisten laatikoiden pohjalla. Vinkin tähän säilytysratkaisuun olen saanut useammastakin sisustusblogista ja mielestäni tämä on oikein loistava idea! Ja kauniskin. Vielä omaa käyttötarkoitustaan odottaa tuollainen iso 5 litran tölkki, mutta eiköhän sillekin jotain keksitä.

Tänään poljimme koko perheen voimin Turkansaaren perinteisille syysmarkkinoille. Ihanat markkinat sikäli, että siellä on sellaista vanhan ajan tunnelmaa ja kaikki rihkamakauppiaat puuttuvat. Mukaan lähti suloista luonnonkasveilla (voikukka-nokkonen ja jokin seitikki) värjättyä villalankaa ja iso pullo tyrnimehua. Tuon ihmemehun voimalla olisi tarkoitus pysyä terveenä ensi talvi. Katsotaan, toteutuvatko myyjän lupaukset.

Hitaasti, mutta varmasti...

 ...edistyy tämä oma versioni Ruby strings -tilkkutäkistä.

Kyllä se ihan varmasti valmistuu, vaikka mieskin käy vähän väliä huomauttelemassa puuttuvien tilkkujen määrästä. Ja siitä tulee ihana, vaikka värimaailma onkin jotain aivan muuta, kuin sitä pinkkiä ja limeä, jota olen tottunut käyttämään.

Jatkoa seuraa, toivottavasti.

Aurinko!

Heippa vaan pitkästä aikaa! Lomaltapaluu on ollut tänä vuonna hankalampaa kuin yleensä, sillä kesäkelit saapuivat näille leveysasteille vasta ensimmäisenä työpäivänäni (tottakai). Niinpä ulkosalla on tullut vietettyä tavallista enemmän aikaa ja kaikki muu (kotityöt, käsityöt, yhteydenpito sukulaisiin) on jäänyt vähemmälle. Huomasin mm. että olen kirjautunut henkilökohtaiseen sähköpostiini viimeksi elokuun alkupäivinä! Mutta mitä siitä, rakastan tällaisia lämpimiä alkusyksyn päiviä, vaikken ikinä osaakaan pukeutua oikein vallitsevan säätilan mukaan. Aamut ovat kylmiä, mutta keskipäivällä aurinko lämmittää jo niin, että ennen töihinlähtöä puettu villapaita ja takki ovatkin aivan liikaa.

Ajattelin esitellä nyt kesälomalla surautetut Bambi-tunikat. Ostin tätä Metsolan keltaista Bambi-trikoota aluksi vain Neidin tunikaa varten, mutta sitten minuun iski kamala kateus: Minäkin halusin samanlaisen. Niinpä ostoskoriin hieman suurempi määrä pirteää trikoota ja ompelupuuhiin. Neidin tunikaan sovelsin Ottobren paitakaavaa ja omaani Caorann-blogin innoittamana Suuren Käsityö-lehden mammapaitakaavaa. Kivoja tuli molemmista. Nyt voimmekin Neidin kanssa loistaa kilpaa auringon kanssa.

Kaavat: SK 2/2011 ja Ottobren Toy Dog 6/2011
Kangas: Metsolan Bambi, noin 1,5 m
Koot: S ja 92

Nyt on vielä pakko esitellä Päivityksiä-blogista voittamani ihana virkattu kori. Palkinto on ihana, mutta vielä merkityksellisempää on, että se on ensimmäinen voittamani palkinto niinku ikinä. Kori on väritykseltään ihan napakymppi ja Neiti varasikin sen välittömästi itselleen. Nyt kopassa majailee Neidin käsinukkekokoelma. Kiitokset jälleen kerran ihanasta arpajaispalkinnosta!

Pikku emännän viiri

Heti alkuun pahoittelen kuvien heikkoa laatua. Ne on otettu ukkosen paukkuessa ulkosalla, joten valaistuksen suhteen olisi voinut toivoa parempaa hetkeä.

Tällaisia viirejä on näkynyt viime aikoina useammassakin blogissa. Itsekin olen suunnitellut sellaisen askartelua jo hyvän aikaa. Vasta eilen sain kuitenkin aikaiseksi tarttua alati suurenevaan tilkkulootaani. Päätin heti alkuun, että ompelukonetta käytän niin vähän kuin mahdollista ja niinpä nämä viirit onkin kovetettu ja liimattu yhteen takakappaleen kanssa kaksipuoleisen liimakankaan avulla. Helppoa kuin heinän teko. Viirit myös pysyvät hyvin jämäkästi muodossaan ja siitä minä tykkään. Liimauksen jälkeen ompelin vain pari metriä puuvillanauhaa lippunaruksi ja viiri oli valmis asennettavaksi (tosin nyt kuvia katsellessani huomasin, että lippunarun silityskään ei olisi ollut pahitteeksi...).

Neitikin taisi tykätä pikku emännän viiristään, sillä tokaisi sen nähtyään: "oii, kaunis!" Suunnitelmissa olisi askarrella samanlainen, tosin ehkä hieman hillitympi, myös meidän keittiöön. Katonrajassa oleva matala, mutta hyvin leveä ikkuna ei verhoja kaipaa, mutta jotain pientä piristystä kuitenkin. Tällainen viirinauha voisi sopia sinne oikein mainiosti.

Mustikkametsällä

Kesän lähetessä loppuaan, minut valtaa pieni maanisuus. Sellainen marjamaanisuus. Pakko hamstrata pakastin täyteen mansikoita, mustikoita, vadelmia ja puolukoita. Viimeisin villitys, josta todella tajuan tulleeni vanhaksi, ovat hillat ja kanttarellit. Ennen en todellakaan välittänyt kummastakaan, mutta kummasti aika muuttaa makutottumuksia muunkin kuin värimieltymyksen suhteen. Asumme kaupungissa, eikä pihamme ole suuren suuri, mutta onnistuneesti kasvatan siellä mansikoita, pensasmustikoita ja marja-aroniaa. En malta odottaa, että pieni omenapuumme alkaa tuottaa hedelmää. Meillä olisi pihassa myös vadelmaa, jos olisin saanut itse päättää asiasta. Mies kuitenkin pisti kapuloita rattaisiin ja halusi jättää osan pihasta nurmikoksikin (omituista).

Luottomustikkapaikassamme Kajaanissa eivät mustikat vielä olleet kypsyneet. Keskipohjanmaalla käydessämme löysimme kuitenkin pihametsästä oivan paikan, jossa akuutein mustikkahimo tuli tyydytetyksi. Neiti pääsi myös kokeilemaan uutta villatakkiaan. Aloitin sen juhannuksena, mutta langan loputtua sain sen viimeistellyksi vasta tällä viikolla. Minulla oli varastossa ihanat keraamiset sydännapit, joita olin ajatellut tämän harmaan takin pariksi, mutta ne osoittautuivatkin aivan liian suuriksi ja painaviksi. Onneksi varastosta löytyi Prymin päällystettäviä nappeja. Tästä yhdistelmästä tulikin vielä hauskempi, kuin olin osannut odottaa.

Malli: Suuri Käsityö 3/2012, pitsineule sovellettu

Koko: 92

Lanka: BC Garn Semilla luomuvilla, väri vaalea harmaa, noin 125 g

Napit: Tilkuilla päällystetyt Prymin nappipohjat

Mikä marja saa sinut villiksi?

Paluuta arkeen

Kesäloma on pian lopuillaan, joten palaillaanpas pikkuhiljaa myös tänne blogimaailmaan. Alkukesä meni osaltani lähinnä sairastamiseen, niin kovasti iski koivun siitepöly tänä vuonna. Muutaman viime kesän olinkin selvinnyt helpommalla raskaus- ja imetyshormonien avulla. Kesäkuussa tuli myös harrastettua melko koiramaisia aktiviteetteja perheemme karvaisen jäsenen kanssa; koira kun on jäänyt viime aikoina täydellisesti kaksijalkaisen lapsemme varjoon. Muutama viikonloppu kului siis mamman ja koirulin laatuajan merkeissä. Hauskaa oli, mutta tulipa taas todistettua sekin, että koiraneiti on aivan yhtä tuulella käyvä otus kuin perheen muutkin naispuoliset jäsenet.

Sateisen kesäkuun aikana ei tullut pahemmin tehtyä käsitöitä. Neulominen ei juuri innostanut, eikä ompeluunkaan ollut yhtään energiaa, saati aikaa. Sen verran kuitenkin sain aikaiseksi, että siivosin ja järjestin kotimme kaapit. Yhtä sun toista turhaa romua tulikin heitettyä pois ja muut järjestin muun muassa tällaisiin ylijäämätapeteilla päällystettyihin kenkälaatikoihin. Ovat tosi helppoja tehdä ja lopputulos on joka suhteessa oikein siisti. Vielä kun saisi miehenkin opetettua siihen, että kaikelle paikka, ja kaikki paikalle :) Taitaa olla turha toive...

Tänään minua puraisi ompelukärpänen pitkästä aikaa, kun hain postista hartaasti odottamani Mekkotehdas -kirjan. Tilasin tämän jo kuukausi sitten, joten muutama muukin on tainnut haluta samanlaisen ;) Kuvat ja tunnelma kirjassa ovat todella hurmaavia ja mekkokaavat toinen toistaan suloisempia. Ihan ensiksi meillä taitaa valmistua Alviina, sitten Maret, Karoliina, Amalia, Orelma... Huh huh, lista on pitkä.

Tilkkuiluunkin pitäisi löytää aikaa. Päätin aloittaa uuden projektin ja malliksi valikoitui Ashleyn ihana Ruby Strings Quilt.  Päätin kokeilla minulle vieraampia värisävyjä ja tilasin Joel Dewberryn Aviary2 -kankaita luumun sävyissä. Tästä on tarkoitus syntyä ihana talvinen torkkupeitto olohuoneen sohvalle. Jos innostusta riittää, ommellaan samoilla tulilla myös sohvatyynyille uuden päällyset. Voi hurjaa, olenkohan haalinut itselleni aivan liian suuren urakan... Jatkoa seuraa, toivottavasti.

Helmat hulmuamaan

Kun bongasin tämän ihanan punavalkoisen leppispuuvillan Urban Zoologien valikoimasta, tiesin heti, että siitä syntyisi Neidille kesämekko liehuvin helmoin. Ottobren Kokeshi Doll -mekon kaava tuntui sopivan siihen tarkoitukseen oikein hyvin.

Mekon malli on tosi leveä, mutta valkoinen satiininauha vyötäröllä kokoaa liehuvat helmat söpösti ja näin mekko sopii myös juhlavimpiin tilaisuuksiin. Allehan voi pukea vaikka valkoisen pitsihameen. Koko on myös niin reilu, että tämä saattaa sopia Neidille vielä ensi kesänä tunikana. 

Malli: Kokeshi Doll, Ottobre 3/2012
Koko: 92
Kangas: Ladybugs, Urban Zoologie by Ann Kelle for Robert Kaufman, Fabric Shoppesta

 

Tilkkupussin jämistä syntyi Neidille myös tällainen kevyt rimpsuhelmahame Aenon Easy Peasy -hameen ohjeella. Hameen tutorial on tosi hyvä; vain hieman poikkesin ohjeesta kaventamalla hameen  yläkappaletta Neidille sopivaksi. Näitä voisi huristella kesäksi useampiakin.

Jokohan tämä koivun kukinta olisi pian ohi? Olen todella allerginen niin koivun, lepän kuin kaikkien muidenkin puiden siitepölylle ja tämä kevät on ollut minulle  t o d e l l a  hankala. Ulkosalla olisi ihana viettää aikaa tuoksutellen kevään uusia tuoksuja, mutta sen jälkeen olenkin ihan petipotilas. Tämän päivän olen pääasiasssa nukkunut allergialääkkeiden väsyttävän vaikutuksen vuoksi ja silmäni ovat muurautuneet lähes umpeen eilisen metsälenkin jäljiltä. En haluaisi valittaa, muttaku...