Oho, vuosi vaihtui vähän niin kuin huomaamatta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän huomaan innostuvani valvomisesta ja raketeista. Toki oli hauskaa ihmetellä pauketta Neiti Näpsäkän kanssa, mutta kun pieni painui peiton alle hieman ennen kymmentä, olisin myös itse halunnut tehdä samoin. Vuoden vaihtuminen jopa hieman ahdistaa tällä hetkellä. Olisin vain halunnut jäädä näihin laiskoihin lomapäiviin ja jatkaa ajattelematta kevään kiirettä ja työstressiä. Mieluiten vain uppoutuisin sohvannurkkaan ja hekumoisin näillä uusilla lankaostoksillani.
Ennen joulua löysin itselleni yhdenlaisen keitaan. Olin ollut työmatkalla Kemissä. Oli juuri lounastettu asiakkaan kanssa, esitetty pätevää ja annettu itsestä vähintäänkin 110 prosenttia. Kotimatkalla alkoi väsyttää hirmuisesti; tiedättehän, että täysi maha ja autolla ajo eivät sovi yhtään yhteen. Silmäluomien lupsuessa yhä enemmän, kurvasin seuraavan pienen kahvilan pihaan. Mutta se ei ollutkaan mikään tavallinen kahvila. Se oli lankahamsterin unelmakahvila, Böök. Siellä sain pumpattua itseeni aimoannoksen virtaa ja loppumatka sujui leppoisasti unelmoiden hankkimistani langoista ja uusista projekteista. Suosittelen Böökiä kaikille sillä suunnalla liikkuville. Palvelukin oli supermukavaa.
Noista kuvan langoista Andes on jo muotoutunut mahdottoman muhkeaksi ja söpöksi tuubihuiviksi. Nepalista haaveilen itselleni palmikkoslipoveria, Alpacasta syntyy Neidille lämpöiset villasukat ja -lapaset, Delight muotoutuu pitsisukiksi äidille.
Sukista puheenollen, neuloin pikkusiskolle yhdeksi joululahjaksi uudet polvisukat. Aiemmat sukat oli jo kuulemma käytetty loppuun, joten tarve uusille lämmikkeille oli kova. Haaparannassa käydessäni olin ostanut marketista paksuhkoa villalankaa (olen hukannut vyötteen, joten tarkempia speksejä ei valitettavasti ole), joka väriensä puolesta sopi pikkusiskolle kuin nenä päähän. Pikkusisko on minua paljon hentoisempi, joten kuvissa sukat näyttävät tosi pinkeiltä ja venyneiltä. Jestas, miten paksut pohkeet minulla onkaan....
Joulun aikaan pohdiskelin, miten hauskaa onkaan ollut syntyä käsityöläisperheeseen. Käsillä tekeminen ja luovuus on meillä ollut aina itsestään selvää ja itseään on saanut toteuttaa mitä erinäisimmin keinoin. Seppänä toimivalta isältäni sain joululahjaksi toivomani pihalyhdyn. Nyt se valaisee ihanasti pihan pimeintä nurkkaa ja muistuttaa lapsuudenkodista.
Pikkuveli on puu- ja metallialojen ammattilainen ja oli yllättäen askarrellut meille joululahjaksi takorautaisen viinipullotelineen. Siitä tuli ihan superhieno, joten toivottavasti saan siitäkin joskus kuvan tänne. Olin jo pitkään toivonut itselleni uusia villasukkia (suutarin lapsella ei ole kenkiä, vai miten se menikään) ja ihana äitiliini oli neulonut minulle niitä usean parin. Hopeasepäksi opiskeleva pikkusiskoni puolestaan kertoi työstävänsä minulle syntymäpäivälahjaksi itsesuunnittelemaansa korua. Sisko on muuten jo valmiiksi sekä vaatetusartesaani että valokuvaaja, joten hänessä oikein tiivistyy tämä meidän perheen käsillä tekemisen vimma. Oikein odotan, onko Neiti Näpsäkkä perinyt tämä piirteen vai kallistuuko hän enemmän isänsä urheiluhulluuden puolelle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tänne voit jättää puumerkkisi. Ilahdun kovasti kommenteista :)